Olipahan mahtava paiva taas tanaan. Niin ilman kuin paivan sisallon suhteenkin. Aamulla emme meinanneet millaan jaksaa nousta ylos ja paastiinkin vasta lahempana klo 11 liikkeelle.
Olimme eilen yrittaneet kysella useammaltakin taholta kuinka paasisi johonkin laskettelemaan, mutta kaikki tarjosivat vain noita maksullisia opastettuja (lue: ylihinnoiteltuja) retkia hiihtokeskuksiin.
Me omatoimisina sitten yomyohalla paatimme, etta lahdemme kokeilemaan josko loydamme omin avuin yhteen Seoulin laheisyydessa olevaan hiihtokeskukseen.
Teimme ensin noin tunnin metromatkan Jongno 3-gasta kauas Suwonin kaupunkiin Seoulin etelapuolelle. Sielta sitten matkailuneuvonnan ohjeiden mukaisesti otimme paikallisbussin johonkin… Meille annettiin koreankielinen kasinkirjoitettu lappu kateen naytettavaksi bussikuskille. Bussilla nro 10 ajelimme sitten noin 1,5 tunnin matkan Yangjin kaupunkiin (I suppose), josta sitten nappasimme taksin loppupatkaksi. Hintaa talle omatoimimatkalle tuli noin 4800 wonia. Aikaahan tassa meni rutosti. Mutta perille loydettiin.
Yangji Pine Ski Resort
Hiihtokeskus oli taynna korealaisen nakoista porukkaa. Saattoi joukossa olla toki kiinalaisia ja japanilaisia, mutta en mina heita toisistaan erota. Rinteessa oli myos useampia lansimaalaisia kasvoja.
Iltapaivan hissilippu ja varusteet maksoivat yhteensa noin 36 euroa, joten paikallisten hintatasoon nahden varsin arvokasta lystia. Systeemi toimii taalla siten, etta ensin ostetaan yhdelta kassalta hissilippu ja varustevuokrauslippu ja niiden kanssa mennaan sitten toiseen kerrokseen toiselle luukulle, josta valineet lunastetaan. Passi piti jattaa vuokrapantiksi (ihan kuin mina olisin ne varusteet halunnut kotiini raahata..).
Sain todella lyhyet sukset ja viela lyhyemmat sauvat, monot sentaan olivat sopivan kokoiset. Kengat sai jattaa lukittavaan kaappiin sailoon laskettelun ajaksi. Varsin napparaa.
Porukkaa oli suomeksi sanottuna aivan helvetisti, mutta jostain kumman syysta jonotus varusteiden saamiseksi eika lippukassallakaan kestanyt kauan. Hisseissa ei ollut lainkaan jonoja. Ihmeellista. Laskettelun jalkeen valineet sai puhdistaa jalleen silla samanlaisella ilmapumpulla kuin Busanissa putsasimme vaelluksen jalkeen kengat – haluan heti samanlaisen systeemin Suomen laskettelukeskuksiin kayttoon!
Rinteita keskuksessa taisi olla yhdeksan, joista kolme oli sellaista mita itse tykkaan laskea, niista pari tasoltaan ehka punaisia ja yksi punamusta. Helpommat rinteet olivat aivan taynna korealaisia aloittelijoita, joten valtin niilla laskemista.
Keli oli mita parhain, aurinko paistoi ja oli ehka kolme, nelja astetta plussan puolella. Miinuspuolena tasta seurasi se, etta rinne oli melkoisen pehmea ja valilla oli melkoisia moykkyja kasaantunut tiukimpiin kohtiin.
Keskuksen hissit olivat kaikki tuolihisseja ja niissakin opastukset ja ohjaukset olivat korealaisen tehokkaat ja kohteliaat. Tama maa on ihmeellinen. Kaikki sujuu. Rinteen ala- ja ylapaassa oli henkilo toivottamassa miellyttavaa laskettelupaivaa joka ikisen nousun yhteydessa. Eihan siita voi tulla kuin hyva paiva.
Aiti ei laskettele, joten han kaytti paivan auringosta nautiskeluun ja etsi meille myos paluukuljetuksen. Tiesin, etta keskukseen tulee jonkinlainen bussi Seoulista, joten selvitimme nyt sitten paikan paalla, josko paastaisiin edes paluukyytiin. Ja onnistuihan se. Ilmainen (siis todellakin ilmainen) shuttle bus hiihtokeskuksesta Seouliin Gagnamin metroasemalle kesti noin tunnin. Mahtavaa palvelua. Ja tasta kaikesta olisimme voineet maksaa matkatoimistolle noin 50 o00 wonia. Noh, se summa olisi toki sisaltanyt opastuksen matkakohteeseen ja ilmaisen hanskojen (!) vuokrauksen :). Meilla tahan meni nyt sitten se vajaat 5000 wonia.
Takaisin Soulissa oltiin vahan klo 19 jalkeen. Liian aikaista menna hotellille, joten paatimmet tutustua paikalliseen meganahtavyyteen…
Lotte Worldiin
Jessus mika paikka. Ihan kuin joku Disney Land. Sisaanpaasy nain ilta-aikaan alueelle oli 10 000 wonia, liput/kortti laitteisiin olisi sitten ollut erikseen. Paikka oli valtava. Ulkona oli mahtava Magic Island ja sisalla laskujemme mukaan 7-kerroksinen huvipuistoalue. Huisaa. Melu oli valtava ja porukkaa jalleen paikalla kuin pipoa. Mista naita ihmisia oikein riittaa. Nooh, jos Soulin alueella asuu reilut 10 miljoonaa ihmista plus me turistit ja muut ohikulkijat kaupan paalle niin ei ihme, etta joka paikka on taynna vakea. Mikas siina – yksin ei tarvitse kylla olla.
Puisto oli taynna erilaisia huvipuistolaitteita, toinen toistaan hurjempia, kahviloita, ruokakojuja ym., sisaluistelurata ynna muuta ynna muuta. Hieno oli kokemus – pokerryttava olo suorastaan tuli. Aikaa puistossa olisi saanut vierahtamaan vaikka kuinka, mutta me luovutimme yhdeksan maissa – pitka paiva vie veronsa.
Kotiin tultiin tutusti kaupan kautta. Poikkeusostoksena normaalin iltakaljan lisaksi oli vihdoin pullo paikallista vakevaa eli sojua. Lahdenkin tasta testaamaan, milta se mahtaa maistua 🙂
Reissublogi 
0 Kommentit to “Yangji Pine Ski Resort ja Lotte World”