Helmi hemmottelun tarpeessa oleville

Voi että mikä ihana viikonloppu takana. Olo on erittäin levännyt ja rentoutunut, ja erittäin hemmoteltu. Uuuuuh.. iiiiiihhanaa

Tällä kertaa en ollut missään Pohjois-Italiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Karibian risteilyllä vaan Kirkkonummella :). Luit oikein: Kirkkonummella. Kylpylähotelli Långvikissä viettämässä Långweekendiä.

Miksei kukaan ole kertonut mulle aiemmin, että lähelläkin voi lomailla?? Tai siis kyllähän mä sen tietenkin tiedän, mutta miksi en ole aiemmin tätä oikeasti toteuttanut? Ei jää kyllä viimeiseksi kerraksi.

Tällä kertaa olin reissussa ystäväni Sadun kanssa, tyttöjen viikonloppu siis. Ystävän suosituksesta suunnistimme hemmotteluviikonloppu mielessä Kirkkonummelle. Långvik sijaitsee melkein Espoon rajalla, kuitenkin Kirkkonummen puolella. Hangon tieltä poistuttaessa ajetaan idyllistä pikkutietä kohti meren rantaa. Voin vain kuvitella kuinka kaunista siellä on kesällä, kun nytkin lumihankien keskellä paikka sai huokailemaan. Tuli  mieleen, että sinne täytyy tehdä pyöräretki kesällä. Mähän olen harrastanut näitä Helsinki-Hanko-pyöräilyjä muutaman kerran ja tie vaikutti yhtä idylliseltä kuin vaikkapa pikkutie Inkoo-Tammisaari välillä. En ole koskaan käynyt Porkkalassakaan – vois suunnitella jonkun sellaisen reitin mihin sekin osuisi..

Olimme pakanneet kassiin niin liikuntavarusteet kuin siistit iltakuteetkin ja molemmille tuli käyttöä. Illan ohjelma oli täysin avoinna, olimme vain varanneet paikat samppanja-tastingiin etukäteen. Halusimme vähän myös jotain liikuntaa ennen illan hemmotteluja.

Ensin tehtiin pieni kävely hotellin kuntopolulla ennen pimeän tuloa. Polun jumppatelineet jätimme testaamatta, mutta käytiin meren jäällä vähän hakemassa happea. Mikä ihana hiljaisuus ja mitkä maisemat!

Långvikin rannassa

Keli oli pilvinen, mutta jotenkin Långvikin rannassa oli niin ihanan rauhallista ja mieli lepäsi.

Happihyppelyn jälkeen oltiin valmiita kuntosalille. Mä uskaltauduin eka kertaa elämässäni juoksumatolle.. Satu puolestaan veti jonkin sortin pentathlonin, kun veti kilometrin melkein joka värkillä 🙂  Kiva sali ja hyvä musiikki, ainoa mitä kaipasin oli ihan tavallinen harjan varsi tai muu keppi, jolla olisi voinut tehdä alku- ja loppuvenyttelyjä – taidan vain olla vanhanaikainen 🙂

Kuntoilujen jälkeen siirryttiin miniloman varsinaiseen hemmotteluosioon – kylpylään. Ai että me nautittiin. Jo saunassa tuli ihanan meditatiivinen olo, kun taustalla soi rauhoittava musiikki ja luonnon äänet. Jotenkin tuli flashbackeja Japanin reissusta.

Kylpylän puolella oli matkauima-allas, pari poreammetta, kylmävesiallas ja verenkiertoa piristävät kahluualtaat (kylmä/kuuma). Saunoja testattiin kolme erilaista, normi suomalainen sauna, höyrysauna ja infrapunasauna. Mun suosikki oli kuitenkin se perinteinen kotimainen sauna. Amazonin suihkut sen sijaan olivat varsin hauska ja uusi kokemus. Allasosastolla olisi voinut viettää pitkäänkin aikaa, sillä siellä oli mahdollista nautiskella vaikka shampanjaa tai grillata itse avotulella vaahtokarkkeja – tai vain nautiskella tunnelmasta divaanilla löhöillen. Ei ihme, että hotellissa näkyi olevan paljon pariskuntia – ihanan romanttinen get-away-paikka.

hotellin aula

Hotelli oli sisustettu kivasti. Oli paljon jänniä pikku yksityiskohtia. Luksusta arjen keskellä.

Samppanja-tasting järjestettiin talon viinikellarissa. Kivat puitteet. En harmikseni muista kyseisen tastingin vetäjän nimeä, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että tasting oli yksi parhaita, mihin koskaan olen päässyt osallistumaan. Maisteltiin kolmea eri samppanjaa ja saatiin kuulla valmistuksen periaatteista ja historiasta. Mahtavaa! Kun vielä muistaisi tuon kaiken oppimansa 🙂

Samppanja-tasting toi viikonloppuun sitä jotain erityistä kivaa.

Samppanja-tasting toi viikonloppuun sitä jotain erityistä kivaa.

Ja sitten syömään…. Te tiedättekin, että mun mielestäni riittävä peruste matkustaa jonnekin on hyvä ruoka. Voin kertoa monta hyvää paikkaa mihin kannattaa mennä ihan vain ruoan takia – Etelä-Korea, Italia, Nepal, Kirkkonummi.. 😉 Me otettiin Sadun kanssa molemmat ns. Kirkkonummi-menu ja sen kanssa nautittiin tarjoilijan suosittelemat viinit, mulla oli jotain Rieslingiä, mutta kun on lahopää niin ei muista nimeä – hyvää se oli :). Mä otin pääruoaksi kuhaa ja satu härkää. Molemmat oltiin erittäin tyytyväisiä. Mahtavan hyvää ruokaa. Ja mikä palvelu! On aina ilo, kun näkee, kuinka ihmiset nauttivat työstään. Harmikseni en muistanut kuljettaa kameraa mukanani, olisitte päässeet nauttimaan tekin silmillänne. MUTTA.. Löysin toisen blogin, jossa myös kerrotaan samaisesta menusta, joten voitte käydä tsekkaamassa kuvia ja lukemassa täältä Paleokeittiön sivuilta lisää.

Meillä oli tarkoitus mennä vielä illan päätteeksi Långweekendin ohjelmaan kuuluneeseen leffaan, mutta eihän sitä tällä iällä näköjään enää jaksa.. tai ehkä se kuitenkin johtui vain siitä, että kun on päässyt kylpylän poreisiin ja saunoihin sekä saanut hyvää ruokaa ja juomaa niin yksinkertaisesti ei enää kyennyt muuhun kuin uppoamaan hotellihuoneen pehmoisen vuoteen kätköihin. Mmmmmmm.. iiiiihhhanaaa. Tätä jokainen nainen tarvitsee. Hemmottelua ja hyvää oloa.

matkatavarahuone

Matkatavarahuoneen ei tarvitse olla aina synkeä komero 🙂

Lomayhteenveto

Olipahan mahtava reissu! Jälleen kerran. Erilaista tässä oli se, että omat ennakkokuvani siitä, mitä risteily Karibialla on, romuttuivat jotakuinkin täysin. Minulla, kuten ilmeisesti melko monella muullakin on se käsitys, että A) risteilyt ovat ihan sikakalliita, B) niillä käy vain 75-vuotiaita amerikkalaismammoja, jotka raahaavat lierihattuisia miehiään satamasta toiseen rumissa amerikkalaisten tuulipukuvastineessa, C) viikko laivalla on aivan helkutin tylsää. VÄÄRIN! Unohda ruotsinristeilyt -nyt puhutaan jostain ihan muusta.

Risteily oli oikeastaan varsin edullinen vaihtoehto kaukomatkaksi. Reissun aikana näki aivan valtavasti uusia paikkoja. Laivan asiakaskunta koostui melko tasaisesti 1-80-vuotiaista matkustajista, enemmistö kuitenkin ehkä noin 30-50 vuotiaita – ainakin tällä reitillä. Pohjoisempana lie nuorempaa porukkaa ja Euroopan risteilyillä arvaisin väen olevan himpun vanhempaa. Laivalla oli paljon mielenkiintoista ohjelmaa, johon olisi halunnut osallistua, mutta oli pakko valita runsauden pulan vuoksi. Jääpähän jotain ensi kerralle.

Oli ihanaa olla hemmoteltavana. Henkilökunta laivalla oli erittäin palvelualtista olematta kuitenkaan limaälllöttävää. Retkivalikoima oli monipuolinen, ja pystyi myös toimimaan täysin itsenäisesti ilman ohjaavaa ryhmää. RUOKA – se oli taivaallista. Ihan pelkästään ruoan takia suosittelen Karibian risteilyä. Voi syödä itsensä totaaliseen ähkyyn vaikka 24 h, jos niin haluaa. Ja kukapa meistä ei haluasi, eri asia kuka siihen pystyy..

Puerto Ricossa ruoka rajoittui pikaruokapaikkoihin meidän kokemuksen pohjalta. Tai ainakin, jos jotain muuta halusi, sai tehdä niin paljon töitä, että me emme siihen kyennet. Viikko pikaruokaa ei ketään tapa. Tosin kyllästyttää jo kovasti. Auton vuokraus on erittäin suositeltavaa, mikäli ei pelkää kaistapäistä liikennettä. Auto antaa valtavasti vapauksia liikkua paikasta toiseen. Ensi kerralle jäi vielä tsekattavaksi ainakin bioluminaatiolahdet ja maailman suurin UFO-satelliitti.

 

Ostoksilla Barcelonetan outleteissä

Ystäväni Ninan nettibongauksen perusteella ajelimme parina päivän kauemmas länteen Barcelonetan kaupunkiin, jossa oli suuri outlet-myymälöiden keskittymä. Huh mikä paikka! Täynnä shoppailtavaa 🙂

Otto osti jotain merkkivaatteita pari kassillista, äiti löysi myös Niken lenkkarit ja minä päädyin ostamaan vitamiineja. No ostin mä vaatteitakin. Ihanaa, kun voi ostaa jotain mikä on laaduksta, mutta ei silti maksa maltaita. Oikeastaan ihan näiden outletien vuoksi kannattaa joskus lähteä matkalle. Pelkkää säästöä koko matka 🙂

Barcelonetaan on helppo löytää. San Juanista ajaa vain länttä kohti moottoritietä nro 22, kunnes tulee liittymä nro 55 ja kääntyy siitä sitten pikkutielle. Outlet-keskus näkyy motarille, joten loppusuunnistus on helppoa.

Lepolomaa Doradossa – Hyatt Hacienda del Mar

Olin varannut hotels.comin kautta meille hotellin Puerto Ricon pohjoisrannikolta, reilut 30 km länteen pääkaupungista San Juanista, pienestä kaupungista nimeltään Dorado. Löysimme Isla Verdeltä Doradoon hyvin ilman eksymistä. Ajoimme pääasiassa moottoritietä 22 tietullien kautta Doradoon asti, kääntyen liittymästä nro 22, josta sitten pikkuteitä rannikolle. Helppoa lopulta, kun oppi lukemaan paikallisia tieliikennemerkintöjä.

Hyatt Hacienda del Mar

Hotellimme oli apartamentoshotelli, hieman kulunut mutta kotoisa. Meillä oli iso huone omalla parvekkeella ja keittiöllä, jossa oli jääkaappi, leivänpaahdin, mikro ja kahvinkeitin. Hotellihintaan ei kuulunut aterioita kuten ei muualla Puerto Ricossa yleensäkään. Siksikin tämäntyyppinen hotelli oli meille ideaali. Sen sijaan meillä oli maksutta käytössämme yksi Puerto Ricon suurimmista uima-altaista kuumine porealtaineen, tenniskentät, täyspitkä minigolf-kenttä, koriskenttä, beachvolley-kenttä, iso lasten kiipeilyteline ja mahtava lähes yksityinen ranta. Kaikki uimarannat Puerto Ricossa ovat julkisia rantoja, mutta syrjäisen sijainnin takia tämä ranta oli lähes autio ja vain lähinnä hotellivieraiden käyttämä.

Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja ei suuttunut vaikka kadotimme minigolf-palloja tai haimme ylimääräisiä pyyhkeitä ym. Ihan mahtavaa oli myös ilmainen nettiyhteys ja koneet hotellin aulassa. Oli mukavaa päästä lukemaan, kuinka Suomessa oli samaan aikaan kylmintä 50 vuoteen ja painua sitten takaisin rannalle hikoilemaan :).

Hotellilla oli myös joka päivä jotain ohjelmaa lapsille. Tarjolla oli leffoja ja kisailuja – meillä aika tuntui kuluvan ihan muutoinkin, joten jätimme ohjatut ohjelmat väliin.


Allasbaari auki aamusta iltaan

Olin lukenut tripadvisorin kommenteista tai jostain, että hotellilla ei ole ruokatarjoilua kuin vain tiettyyn aikaan päivästä, mutta tämä asia oli selvästi muuttunut niistä kommenteista. Baari oli auki aamuvarhaisesta iltamyöhään. Emme kuitenkaan syöneet siellä kuin kerran, sillä kävimme mielummin lähikylillä syömässä tai marketissa hakemassa jotain syömistä huoneeseen. Lähistöllä oli parikin ostaria, josta sai sekä ruokaa että vaatteita edullisesti. Otto tyhjensi myös paikallisen Game Stopin ostamalla edullisesti käyttettyjä PlayStation2-pelejä. Näihin peleihin piti tosin sitten Suomessa ostaa koodinpurkaja, jotta pelit saatiin toimimaan, koska ne olivat tietenkin US-koodattuja. Mutta hyvin toimivat purkajan avulla.

 

Muutamia lisäkuvia Doradosta tämän linkin takana. Ja Puerto Ricosta tämän linkin takana.

Autovuokraus Puerto Ricossa – toimii!

Kun Royal Caribbeanin retkibussi heitti meidät San Juanin lentokentälle soitin sieltä autovuokraamoomme Charlie’s Car Rentaliin, josta meidät tultiin tila-autolla hakemaan vuokraamolle. Kätevää. He olisivat hakeneet ilmaiseksi myös laivaterminaalista, mutta tällä kertaa valitsimme tämän tavan. Voin erittäin lämpimästi suositella kyseistä firmaa, jos mietitte uskaltaako paikalliselta firmalta vuokrata. Palvelu oli erittäin hyvää ja kaikki toimi niin kuin oli sovittu.

Vuokraamo sijaitsi fyysisesti hyvin lähellä ensimmäisen yön hotelliamme Isla Verdellä. Tosin tajusin tämän vasta sitten, kun olimme loman lopussa palauttamassa autoa :D: Olin netissä varannut meille C-luokkaan kuuluvan auton, joka oli Kia Rio automaattivaihteella. Auto oli uusi, hyväkuntoinen ja muutoinkin hyvä peli ajella. Vuokraus sujui kuin muuallakin maailmassa. Luottokortilta otettiin vakuus, jonka sai parin päivän viiveellä palauttaessa takaisin.

Itse vuokraus oli hyvin edullista. Koko hinta oli 295 $ oli kuuden päivän vuokra, josta itse auton vuokra maksoi noin puolet. Otin nimittäin kaikki mahd0lliset vastuuvakuutukset, jotta mahdollisessa kolaritilanteessa ei tarvitsisi käydä maksumieheksi.

Liikennekulttuuri Puerto Ricossa on hyvin hmmm latinoa.. Ohitellaan mistä sattuu, ajetaan tuhatta ja sataa sekä osa autoista näkyi pysyvän kasassa lähinnä pyhällä hengellä. Meille ei onneksi mitään sattunut.

 

Paluu Puerto Ricoon, El Yunque – day 8

Royal Caribbeanilla on kyllä kaikki organisoitu viimeisen päälle hyvin. Edellisiltana pakatuttuihin laukkuihin oli meille annettu laitettavaksi eriväriset ja eri numeroilla varustetut tagit, joiden perusteella laukut löytyivät omasta rivistään satamahallista. Meidän koodi oli pinkki nro 1. Laukut olivat 1. rivissä ja pinkillä koodilla ne löytyivät helposti.

Ennen laivasta poistumista ”me pinkit” kokoonnuimme Imperial loungeen klo 7.45 mennessä. Siellä meille post-touriin osallistuville jaettiin rintapieliin uudet tarrat, jonka perusteella meidät ohjattiin satamassa oikeaan bussiin. Käsittämättömän nerokasta kaitsentaa ilman, että tunsi itsensä tarhalapseksi.

Matkalaukkujen poiminnan jälkeen oli muodollinen passi- ja tullitarkastus. Pari sanasta ja sillä selvä. Satamassa sitten nostettiin matkalaukut kuorma-auton kyytiin. Se vei ne valmiiksi lentokentälle meitä odottamaan sillä aikaa, kun me lähdimme vielä käymään El Yunquen sademetsässä retkellä.

Tämä retki ei mikään kovin ihmeellinen ollut. Olisi ehkä kannattanut jättää väliin, mutta ajattelin, että on helppoa meidän jatkon kannalta, kun pääsemme suoraan lentoasemalle ilman että meidän tarvitsee raahata laukkuja minnekään itse.

Retkellä ajoimme Puerto Ricon itäosiin vuoristoon ja siellä USA:n ainoaan sademetsään El Yunqueen. Pysähdyimme ensin luontokeskuksessa, jossa me näimme lähinnä vain kahvilan jonon, koska Otolla oli nälkä ja jonotimme ranskalaisia.. Noh, en tiedä olisinko muutoinkaan jaksanut tutustua keskukseen sen ihmeemmin. Keskuksesta ajoimme sitten ylemmäs vuoristoon ja teimme lyhyen kävelyn sademetsässä. Boring.. Ei oikein sykähdyttänyt – tai ehkä olen vain nirso, mutta Indonesian ”suuressa ja villissä” sademetsässä käyneenä tämä oli lähinnä kuin olisi Korkeasaaressa pistäytynyt. Mutta autenttista sentään oli.. sademetsässä kun oltiin niin saatiin kyllä useampikin sadekuuro niskaamme. Hyvä.

U.S. Neitsytsaaret, St. Thomas – day 7

Jälleen aurinko paistoi meille, kun saavuimme tällä kertaa Charlotte Amalien satamaan Yhdysvaltain neitsytsaarilla, St. Thomasilla. Päivän retkemme oli nimeltään Turtle Cove Sail & Snorkel Tour. Odotellessamme retken alkua tapasimme San Juanin satamassa tutustumaamme chicagolaiseen Joaniin. Joan oli hämmästellyt Oton valtavia pinkkejä crockseja… poika kun oli lainannut mummin isot croksit, kun omat olivat jääneet Suomeen. No nyt oli pojallekin saatu uudet kengät Arubalta, ei tarvinnut enää mummin suurissa kengissä kulkea. Tämä Joan miehineen oli hauskaa seuraa ja äitikin pääsi treenaamaan kielitaitoaan seurustelemalla pariskunnan kanssa sillä aikaa, kun men Oton kanssa olimme meressä.

Matkustimme purjeveneellä luonnonsuojelualueelle. Matka kesti noin 45 minuuttia. Saaren ympärillä vesi oli uskomattoman väristä. Ihan käsittämättömän kaunista. Siis oikeasti. Wau. Snorklailimme saaren edustalla, jossa ei ollut paljoa koralleja, mutta alue oli kuuluisa siitä, että kilpikonnat viihtyvät siellä. Näimmekin useita konnia. Jotain uutta siis minullekin, en ole ennen luonnonvaraisia kilpikonnia nähnyt.

Royal Caribbeanin retkillä turvallisuus on ykkösasia. Snorklaamaan ei pääse ilman kelluntaliivejä, tosi voi valita itse että puhaltaako niihin ilmaa vai ei.

Retken miehistö oli jälleen kerran ihan mahtavaa. Palveluasenne on kohdallaan. Meno oli rentoa  ja hauskaa. Ei mitään nipotusta. Rommi virtasi ja jokainen sai hirvittävän ruman pirattitatuoinnin – minkä otti ihan mielellään kaiken lisäksi :D.

Retken jälkeen käytiin vähän shoppailemassa maissa. Löysin myös edullisen nettikahvilan, joten me jumitimme Oton kanssa itsemme sinne. Laivallakin on netti, mutta siellä tunnin surffailu maksoi 35$ ja tuolla maissa se maksoi vain 5 $. Olut maistui kummasti meripäivän jälkeen. Testasimme mummin kanssa paikallista neitsytsaarten olutta, joka oli erittäin hyvää ja halpaa – pullo maksoi 2,5  $ eli 1,80 euroa.

Ilta meni osittain pakatessa. Matkalaukut piti pakata valmiiksi klo 23 mennessä ja nostaa hyttien ulkopuolelle odottamaan. Siitä henkilökunta sitten vei laukut satamaan odottamaan meitä. Ja koska oli viimeinen ilta laivalla, söimme erityisen hyvin ja hartaudella ja väänsimme itsemme sitten täydellä mahalla yöllä poreammeeseeen vielä nauttimaan Karibian kuumasta yöstä. Laiva lillui koko illan St. Thomasin edustalla ja jatkoi vasta yöllä matkaa takaisin kohti Puerto Ricoa.

Lisää kuvia St. Thomasilta voit katsoa tämän linkin kautta.


RSS Reissaajan matkablogi

  • Helmi hemmottelun tarpeessa oleville 04.03.2013
    Voi että mikä ihana viikonloppu takana. Olo on erittäin levännyt ja rentoutunut, ja erittäin hemmoteltu. Uuuuuh.. iiiiiihhanaa Tällä kertaa en ollut missään Pohjois-Italiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Karibian risteilyllä vaan Kirkkonummella :). Luit oikein: Kirkkonummella. Kylpylähotelli Långvikissä viettämässä Långweekendiä. Miksei kukaan ole kertonut mulle a […]
  • Lomayhteenveto 03.04.2011
    Olipahan mahtava reissu! Jälleen kerran. Erilaista tässä oli se, että omat ennakkokuvani siitä, mitä risteily Karibialla on, romuttuivat jotakuinkin täysin. Minulla, kuten ilmeisesti melko monella muullakin on se käsitys, että A) risteilyt ovat ihan sikakalliita, B) niillä käy vain 75-vuotiaita amerikkalaismammoja, jotka raahaavat lierihattuisia miehiään sat […]