Pohjois-Korean rajalla

Tanaan vierailimme aamupaivan Pohjois- ja Etela-Koreoiden rajavyohykealueella. Tai siis niin pitkalla kuin sinne ylipaansa on mahdollista menna.

Varasin netista eraalta seoulilaiselta matkatoimistolta puolipaivaretken niin kutsutulle DMZ-alueelle, jonne ei ilman matkatoimiston jarjestamaa matkaa ole edes mitaan asiaa. Varaus toimi hyvin, vahvistus tuli sahkopostiin, mutta kukaan ei aamulla tullut noutamaan – vaikka piti. Odottelimme aamulla vajaan vartin, kunnes soitin toimistoon. Sen jalkeen meni ehka max 5 min. kun oli noutaja ovella. Olivat ilmeisesti missanneet. Meidat kiidatettiin hurjaa vauhtia pikkuautolla bussiin, joka odotti jossain matkan varrella. Hyvin hoidettu paikkaus korealaisilta. Retken hinta oli 46 000 wonia.

Yleensa ottaen pitaa muuten mainita ihan erikseen, kuinka tasmallista porukkaa taalla on. Kaikki kulkee ajallaan: bussit, junat, metrot… kaikki.

Tama DMZ on 2 km levea alue Pohjois-Korean ja Etela-Korean valissa, koko rajan pituudelta. DMZhan tarkoittaa, etta tuolla alueella ei ole sotilaita ym. sotilaallista ainesta. Alue oli kylla varsin jareasti vartioitu – lie yksin tiukimpia rajoja missaan pain maailmaa. Pohjois-Koreahan sulki viime vuoden lopulla maiden valisen rajan kokonaan. Sinne ei ole taalta kasin mitaan asiaa. Ilmeisesti kuitenkin Kiinasta kasin maahan on mahdollista paasta turistinakin, ryhman mukana tosin.

rajalla

Bussi ajoi ensin niin sanotulle vapauden sillan alueelle, Imjingak Parkiin. Tama Freedom Bridge oli pitkaan ainoa yhteys maiden valilla. Nyt tata siltaa pitkin menee rautatie, jonka kautta etelakorealaiset toivovat joskus saavansa junayhteyden aina Eurooppaan asti. Nyt se on suljettu. Päästiin käymään myös modernilla Dorasanin juna-asemalla, joka odottaa toiveikkaina tätä ehkä joskus avautuvaa Euroopan yhteyttä. Saas nähdä onko odotus turhaa vai pääsevätkö eteläkorealaiset joskus junalla Peyongyangiin.

Vapauden silta

Matkalla pohjoiseen, mutta milloin?

Sillalta matka jatkui ns. kolmanteen tunneliin. Pohjoiskorealaiset ovat vuosien saatossa kaivaneet ilmeisesti parisenkymmenta tallaista syvalla maan alla kulkevaa tunnelia, jonka kautta lie ollut tarkoituksena yrittaa vallata Etela-Korea. Naista tunneleista vain nelja on loydetty, kolme 70-luvulla ja yksi 90-luvulla. Paasimme tutustumaan tahan the 3rd Invasion Tunneliin. Maan paalta meni yli 350 metria pitka jyrkahko tunneli syvalle maan alle, olisiko ollut johonkin noin 170 metrin syvyyteen, jos oikein muistan. Siella alhaalla oli tama varsinainen tunneli, jonka rakentaminen oli pohjoiskorealaisilta jaanyt kesken, koska tunneli oli havaittu ajoissa. Taman tunnelin kautta olisi ollut mahdollista liikuttaa 30 000 miesta tunnista pohjoisesta etelaan. Ja tama paikkahan on vain reilut 50 km Soulista pohjoiseen. Voitte arvata kuinka siina olisi kaynyt. Harmi, kun sielläkään ei saanut kuvata…

Opas kertoi varsin mielenkiintoisia asioita esim. Pohjois-Korean armeijasta. Siella asevelvollisuus on pakollinen kaikille: naisilla se kestaa 7 vuotta ja miehilla 10 v… huh. Voi vain kuvitella mita siella ihmisten paihin on onnistuttu syottamaan.

Tunnelin jalkeen ajettiin viela Dora Observatoryyn, eli paikkaan, josta on mahdollista kiikaroida pohjoiskorealaiseen kylaan. Kiikaroin minakin, mutta tuli jotenkin huono olo siita, etta taalla hyvinvointiyhteiskunnan ihmiset tarkkailee kiikareilla kuinka suljetussa maailmassa eletaan… Pisti miettimaan asioita.

Pohjois-Korea

Olympic Park

Koska aamun retki kesti vain puoli paivaa, olimme takaisin Soulissa jo yhden maissa. Jatkoimme Doriksen kanssa motellin kautta kohti Olympic Parkia, joka on ollut Soulin kesaolympialaisten nayttamona vuonna 1988. Hieno paikka. Tutustuttiin samalla olympiamuseoon, jossa Paavo Nurmikin oli saanut oikein kunniapaikan kipsivaloksena. Museossa oli kattavasti tietoa Soulin kisojen jarjestamisesta ja tapahtumista. Lisaksi siella naytettiin 3D-elokuva jostain fantasia-aiheesta, johon oli varsin loysasti kytketty hieman olympialaistietoutta.. Hmmm. Ihan ok, jos et ole koskaan 3D-leffassa ollut (Doris ei ollut ollut ennen ja tarisi viela vartin naytoksen jalkeenkin.. :)), mutta jata valiin, jos tama ei ole sinulle mitaan uutta. Sisalto elokuvassa oli nimittain vahan (enemman) koyha.

Soulin Olympia-puisto

Hyvaa ruokaa ja PALJON

Koreassa ei taatusti paase kuolemaan nalkaan. Katukeittioita on joka kulmassa ja ravintoloissa annokset ovat aivan  j a r k y t t a v a n  suuria. Niista riittaisi koko perheelle. Kippoa ja kuppia tulee niin paljon, etta lautanen, johon naista ruokia kerataan, ei meinaa mahtua enaa mukaan. Mutta hyvaa on. Tanaan syotiin Insadongin alueella hieman paremmassa ravintolassa jokin riisikakku(sellaisia pastan nakoisia pienia potkyloita)-mereneleva-hassakka. Tarjoilija varoitteli, etta se on sitten tulista, ja olihan se. Tati kavi pariin otteeseen kyselemassa, etta ollaanko varmasti ok, ja toi sitetn pyytamatta meille kipon ihan pelkkaa riisia lieventamaan poltetta suussa. Mutta hyvaa oli jalleen kerran. 🙂

Ruokailu korealaisittain vaatii melkoisesti pöytätilaa...

Huomenna on viimeinen kokonainen paiva ja ei olla sille suunniteltu yhtaan mitaan ohjelmaa. Paitsi tietysti shoppailua, josko saisin nyt jotain minakin hankittua. Ostettavaa olisi vaikka mita. Tanaankin metrossa seta kauppasi sellaista katevaa tikkua jolla voi avata tukokset viemariputkessa 🙂 Ja noilla katukojuilla tarjonta on aivan kasittamatonta – sielta jos et loyda tarvitsemaasi, niin sita ei ole olemassa. Kaikkea on, ja viela enemman.

0 Kommentit to “Pohjois-Korean rajalla”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s





%d bloggaajaa tykkää tästä: