Archive for the 'Karibian risteily' Category

Lomayhteenveto

Olipahan mahtava reissu! Jälleen kerran. Erilaista tässä oli se, että omat ennakkokuvani siitä, mitä risteily Karibialla on, romuttuivat jotakuinkin täysin. Minulla, kuten ilmeisesti melko monella muullakin on se käsitys, että A) risteilyt ovat ihan sikakalliita, B) niillä käy vain 75-vuotiaita amerikkalaismammoja, jotka raahaavat lierihattuisia miehiään satamasta toiseen rumissa amerikkalaisten tuulipukuvastineessa, C) viikko laivalla on aivan helkutin tylsää. VÄÄRIN! Unohda ruotsinristeilyt -nyt puhutaan jostain ihan muusta.

Risteily oli oikeastaan varsin edullinen vaihtoehto kaukomatkaksi. Reissun aikana näki aivan valtavasti uusia paikkoja. Laivan asiakaskunta koostui melko tasaisesti 1-80-vuotiaista matkustajista, enemmistö kuitenkin ehkä noin 30-50 vuotiaita – ainakin tällä reitillä. Pohjoisempana lie nuorempaa porukkaa ja Euroopan risteilyillä arvaisin väen olevan himpun vanhempaa. Laivalla oli paljon mielenkiintoista ohjelmaa, johon olisi halunnut osallistua, mutta oli pakko valita runsauden pulan vuoksi. Jääpähän jotain ensi kerralle.

Oli ihanaa olla hemmoteltavana. Henkilökunta laivalla oli erittäin palvelualtista olematta kuitenkaan limaälllöttävää. Retkivalikoima oli monipuolinen, ja pystyi myös toimimaan täysin itsenäisesti ilman ohjaavaa ryhmää. RUOKA – se oli taivaallista. Ihan pelkästään ruoan takia suosittelen Karibian risteilyä. Voi syödä itsensä totaaliseen ähkyyn vaikka 24 h, jos niin haluaa. Ja kukapa meistä ei haluasi, eri asia kuka siihen pystyy..

Puerto Ricossa ruoka rajoittui pikaruokapaikkoihin meidän kokemuksen pohjalta. Tai ainakin, jos jotain muuta halusi, sai tehdä niin paljon töitä, että me emme siihen kyennet. Viikko pikaruokaa ei ketään tapa. Tosin kyllästyttää jo kovasti. Auton vuokraus on erittäin suositeltavaa, mikäli ei pelkää kaistapäistä liikennettä. Auto antaa valtavasti vapauksia liikkua paikasta toiseen. Ensi kerralle jäi vielä tsekattavaksi ainakin bioluminaatiolahdet ja maailman suurin UFO-satelliitti.

 

Ostoksilla Barcelonetan outleteissä

Ystäväni Ninan nettibongauksen perusteella ajelimme parina päivän kauemmas länteen Barcelonetan kaupunkiin, jossa oli suuri outlet-myymälöiden keskittymä. Huh mikä paikka! Täynnä shoppailtavaa 🙂

Otto osti jotain merkkivaatteita pari kassillista, äiti löysi myös Niken lenkkarit ja minä päädyin ostamaan vitamiineja. No ostin mä vaatteitakin. Ihanaa, kun voi ostaa jotain mikä on laaduksta, mutta ei silti maksa maltaita. Oikeastaan ihan näiden outletien vuoksi kannattaa joskus lähteä matkalle. Pelkkää säästöä koko matka 🙂

Barcelonetaan on helppo löytää. San Juanista ajaa vain länttä kohti moottoritietä nro 22, kunnes tulee liittymä nro 55 ja kääntyy siitä sitten pikkutielle. Outlet-keskus näkyy motarille, joten loppusuunnistus on helppoa.

Lepolomaa Doradossa – Hyatt Hacienda del Mar

Olin varannut hotels.comin kautta meille hotellin Puerto Ricon pohjoisrannikolta, reilut 30 km länteen pääkaupungista San Juanista, pienestä kaupungista nimeltään Dorado. Löysimme Isla Verdeltä Doradoon hyvin ilman eksymistä. Ajoimme pääasiassa moottoritietä 22 tietullien kautta Doradoon asti, kääntyen liittymästä nro 22, josta sitten pikkuteitä rannikolle. Helppoa lopulta, kun oppi lukemaan paikallisia tieliikennemerkintöjä.

Hyatt Hacienda del Mar

Hotellimme oli apartamentoshotelli, hieman kulunut mutta kotoisa. Meillä oli iso huone omalla parvekkeella ja keittiöllä, jossa oli jääkaappi, leivänpaahdin, mikro ja kahvinkeitin. Hotellihintaan ei kuulunut aterioita kuten ei muualla Puerto Ricossa yleensäkään. Siksikin tämäntyyppinen hotelli oli meille ideaali. Sen sijaan meillä oli maksutta käytössämme yksi Puerto Ricon suurimmista uima-altaista kuumine porealtaineen, tenniskentät, täyspitkä minigolf-kenttä, koriskenttä, beachvolley-kenttä, iso lasten kiipeilyteline ja mahtava lähes yksityinen ranta. Kaikki uimarannat Puerto Ricossa ovat julkisia rantoja, mutta syrjäisen sijainnin takia tämä ranta oli lähes autio ja vain lähinnä hotellivieraiden käyttämä.

Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja ei suuttunut vaikka kadotimme minigolf-palloja tai haimme ylimääräisiä pyyhkeitä ym. Ihan mahtavaa oli myös ilmainen nettiyhteys ja koneet hotellin aulassa. Oli mukavaa päästä lukemaan, kuinka Suomessa oli samaan aikaan kylmintä 50 vuoteen ja painua sitten takaisin rannalle hikoilemaan :).

Hotellilla oli myös joka päivä jotain ohjelmaa lapsille. Tarjolla oli leffoja ja kisailuja – meillä aika tuntui kuluvan ihan muutoinkin, joten jätimme ohjatut ohjelmat väliin.


Allasbaari auki aamusta iltaan

Olin lukenut tripadvisorin kommenteista tai jostain, että hotellilla ei ole ruokatarjoilua kuin vain tiettyyn aikaan päivästä, mutta tämä asia oli selvästi muuttunut niistä kommenteista. Baari oli auki aamuvarhaisesta iltamyöhään. Emme kuitenkaan syöneet siellä kuin kerran, sillä kävimme mielummin lähikylillä syömässä tai marketissa hakemassa jotain syömistä huoneeseen. Lähistöllä oli parikin ostaria, josta sai sekä ruokaa että vaatteita edullisesti. Otto tyhjensi myös paikallisen Game Stopin ostamalla edullisesti käyttettyjä PlayStation2-pelejä. Näihin peleihin piti tosin sitten Suomessa ostaa koodinpurkaja, jotta pelit saatiin toimimaan, koska ne olivat tietenkin US-koodattuja. Mutta hyvin toimivat purkajan avulla.

 

Muutamia lisäkuvia Doradosta tämän linkin takana. Ja Puerto Ricosta tämän linkin takana.

Autovuokraus Puerto Ricossa – toimii!

Kun Royal Caribbeanin retkibussi heitti meidät San Juanin lentokentälle soitin sieltä autovuokraamoomme Charlie’s Car Rentaliin, josta meidät tultiin tila-autolla hakemaan vuokraamolle. Kätevää. He olisivat hakeneet ilmaiseksi myös laivaterminaalista, mutta tällä kertaa valitsimme tämän tavan. Voin erittäin lämpimästi suositella kyseistä firmaa, jos mietitte uskaltaako paikalliselta firmalta vuokrata. Palvelu oli erittäin hyvää ja kaikki toimi niin kuin oli sovittu.

Vuokraamo sijaitsi fyysisesti hyvin lähellä ensimmäisen yön hotelliamme Isla Verdellä. Tosin tajusin tämän vasta sitten, kun olimme loman lopussa palauttamassa autoa :D: Olin netissä varannut meille C-luokkaan kuuluvan auton, joka oli Kia Rio automaattivaihteella. Auto oli uusi, hyväkuntoinen ja muutoinkin hyvä peli ajella. Vuokraus sujui kuin muuallakin maailmassa. Luottokortilta otettiin vakuus, jonka sai parin päivän viiveellä palauttaessa takaisin.

Itse vuokraus oli hyvin edullista. Koko hinta oli 295 $ oli kuuden päivän vuokra, josta itse auton vuokra maksoi noin puolet. Otin nimittäin kaikki mahd0lliset vastuuvakuutukset, jotta mahdollisessa kolaritilanteessa ei tarvitsisi käydä maksumieheksi.

Liikennekulttuuri Puerto Ricossa on hyvin hmmm latinoa.. Ohitellaan mistä sattuu, ajetaan tuhatta ja sataa sekä osa autoista näkyi pysyvän kasassa lähinnä pyhällä hengellä. Meille ei onneksi mitään sattunut.

 

Paluu Puerto Ricoon, El Yunque – day 8

Royal Caribbeanilla on kyllä kaikki organisoitu viimeisen päälle hyvin. Edellisiltana pakatuttuihin laukkuihin oli meille annettu laitettavaksi eriväriset ja eri numeroilla varustetut tagit, joiden perusteella laukut löytyivät omasta rivistään satamahallista. Meidän koodi oli pinkki nro 1. Laukut olivat 1. rivissä ja pinkillä koodilla ne löytyivät helposti.

Ennen laivasta poistumista ”me pinkit” kokoonnuimme Imperial loungeen klo 7.45 mennessä. Siellä meille post-touriin osallistuville jaettiin rintapieliin uudet tarrat, jonka perusteella meidät ohjattiin satamassa oikeaan bussiin. Käsittämättömän nerokasta kaitsentaa ilman, että tunsi itsensä tarhalapseksi.

Matkalaukkujen poiminnan jälkeen oli muodollinen passi- ja tullitarkastus. Pari sanasta ja sillä selvä. Satamassa sitten nostettiin matkalaukut kuorma-auton kyytiin. Se vei ne valmiiksi lentokentälle meitä odottamaan sillä aikaa, kun me lähdimme vielä käymään El Yunquen sademetsässä retkellä.

Tämä retki ei mikään kovin ihmeellinen ollut. Olisi ehkä kannattanut jättää väliin, mutta ajattelin, että on helppoa meidän jatkon kannalta, kun pääsemme suoraan lentoasemalle ilman että meidän tarvitsee raahata laukkuja minnekään itse.

Retkellä ajoimme Puerto Ricon itäosiin vuoristoon ja siellä USA:n ainoaan sademetsään El Yunqueen. Pysähdyimme ensin luontokeskuksessa, jossa me näimme lähinnä vain kahvilan jonon, koska Otolla oli nälkä ja jonotimme ranskalaisia.. Noh, en tiedä olisinko muutoinkaan jaksanut tutustua keskukseen sen ihmeemmin. Keskuksesta ajoimme sitten ylemmäs vuoristoon ja teimme lyhyen kävelyn sademetsässä. Boring.. Ei oikein sykähdyttänyt – tai ehkä olen vain nirso, mutta Indonesian ”suuressa ja villissä” sademetsässä käyneenä tämä oli lähinnä kuin olisi Korkeasaaressa pistäytynyt. Mutta autenttista sentään oli.. sademetsässä kun oltiin niin saatiin kyllä useampikin sadekuuro niskaamme. Hyvä.

U.S. Neitsytsaaret, St. Thomas – day 7

Jälleen aurinko paistoi meille, kun saavuimme tällä kertaa Charlotte Amalien satamaan Yhdysvaltain neitsytsaarilla, St. Thomasilla. Päivän retkemme oli nimeltään Turtle Cove Sail & Snorkel Tour. Odotellessamme retken alkua tapasimme San Juanin satamassa tutustumaamme chicagolaiseen Joaniin. Joan oli hämmästellyt Oton valtavia pinkkejä crockseja… poika kun oli lainannut mummin isot croksit, kun omat olivat jääneet Suomeen. No nyt oli pojallekin saatu uudet kengät Arubalta, ei tarvinnut enää mummin suurissa kengissä kulkea. Tämä Joan miehineen oli hauskaa seuraa ja äitikin pääsi treenaamaan kielitaitoaan seurustelemalla pariskunnan kanssa sillä aikaa, kun men Oton kanssa olimme meressä.

Matkustimme purjeveneellä luonnonsuojelualueelle. Matka kesti noin 45 minuuttia. Saaren ympärillä vesi oli uskomattoman väristä. Ihan käsittämättömän kaunista. Siis oikeasti. Wau. Snorklailimme saaren edustalla, jossa ei ollut paljoa koralleja, mutta alue oli kuuluisa siitä, että kilpikonnat viihtyvät siellä. Näimmekin useita konnia. Jotain uutta siis minullekin, en ole ennen luonnonvaraisia kilpikonnia nähnyt.

Royal Caribbeanin retkillä turvallisuus on ykkösasia. Snorklaamaan ei pääse ilman kelluntaliivejä, tosi voi valita itse että puhaltaako niihin ilmaa vai ei.

Retken miehistö oli jälleen kerran ihan mahtavaa. Palveluasenne on kohdallaan. Meno oli rentoa  ja hauskaa. Ei mitään nipotusta. Rommi virtasi ja jokainen sai hirvittävän ruman pirattitatuoinnin – minkä otti ihan mielellään kaiken lisäksi :D.

Retken jälkeen käytiin vähän shoppailemassa maissa. Löysin myös edullisen nettikahvilan, joten me jumitimme Oton kanssa itsemme sinne. Laivallakin on netti, mutta siellä tunnin surffailu maksoi 35$ ja tuolla maissa se maksoi vain 5 $. Olut maistui kummasti meripäivän jälkeen. Testasimme mummin kanssa paikallista neitsytsaarten olutta, joka oli erittäin hyvää ja halpaa – pullo maksoi 2,5  $ eli 1,80 euroa.

Ilta meni osittain pakatessa. Matkalaukut piti pakata valmiiksi klo 23 mennessä ja nostaa hyttien ulkopuolelle odottamaan. Siitä henkilökunta sitten vei laukut satamaan odottamaan meitä. Ja koska oli viimeinen ilta laivalla, söimme erityisen hyvin ja hartaudella ja väänsimme itsemme sitten täydellä mahalla yöllä poreammeeseeen vielä nauttimaan Karibian kuumasta yöstä. Laiva lillui koko illan St. Thomasin edustalla ja jatkoi vasta yöllä matkaa takaisin kohti Puerto Ricoa.

Lisää kuvia St. Thomasilta voit katsoa tämän linkin kautta.

Dominica – day 6

Dominicalla lähdimme Oton kanssa kahdestaan retkelle, koska äiti joutui peruuttamaan oman osallistumisensa poikkimenneen käden vuoksi. Harmi, sillä Doris olisi takuuvarmasti pitänyt tämän päivän hurjasta menosta. Osallistuimme River Tubing & Emerald Pool Adventureen. Tämä retki oli ehdottamasti koko risteilyn paras retki.

Dominica on vehreä vuoristoinen saari, jossa sataa paljon. Saaren itäpuoli on yksi maailman sateisimmista paikoista. Dominica on itsenäinen valtio, se kuului aiemmin Isolle Britannialle, mutta itsenäistyi vuonna 1978. Maa oli selvästi kehittymättömättömin näistä missä pysähdyimme. Paikoitellen se muistutti filippiinejä tai jopa nepalia – kaunis, mutta köyhä maa.

Päivän retki oli, kuten jo mainitsin, aivan huippu! Ajoimme ensin bussilla kapeaa ja kuoppaista vuoristotietä ylös samalla kun opas lateli ulkomuistista faktoja Dominicasta. River Tubing oli sananmukaisesti koskenlaskua isolla renkaalla. Kaikille annettiin kypärät päähän ja kelluntaliivit päälle ja hypättiin isolla renkalla koskeen. Oton renkaassa oli pohjalauta, mutta minulla pylly osui karikoihin matkan varrella. Reitti oli tooooosi pitkä ja väliin mahtui useita koskipaikkoja. Ihan mahtavaa. Pysähdyttiin aina välillä odottaan, että koko porukka pysyy kasassa ja sitten taas jatkettiin matkaa. Meillä oli Oton kanssa ”korallikengät” jalassa, mikä olikin fiksua. Sen verran kivikkoinen joen pohja oli, että olisi ollut ikävää olla paljain varpain. Jotkut näyttivät pitävän lenkkarit jalassa. Mikä ettei, mutta on siinä ollut sitten kova kuivattaminen kengissä. Nämä uimakengät oli fiksu valinta.

Laskun jälkeen meidät ajettiin taukopaikkaan, jossa saimme jälleen rommia/limpparia ja pääsimme vessaan. Tauon jälkeen jatkoimme ylös sademetsään, jossa saimme omaan tahtiin kävellä viidakon keskellä olevalle lammelle. Meidän vauhdikkaalla kävelytyylillä matkaan kului 10 minuuttia, joillakin meni reilu vartti. Sademetsässä oli ihastuttava pieni vesiputous ja sen juurella emeraldin värinen puhdas ja kirkasvetinen lampi, jossa uimisen kerrotaan tuovan pitkää ikää ja terveyttä. Otto rakasti lampea. Olihan siellä mukavaa uida, kun vesi ei ollut suolaista, mutta koska olimme keskellä sademetsää, oli siellä melko pimeää ja minä olisin kaivannut hieman auringonvaloa lämmittämään – vilukissa kun olen 🙂

Laiva lähti Roseausta jo klo 15.30 kohti Neitsytsaaria, joten emme käyneet satamaa kauempana. Eikä oikein tehnyt mielikään, kun oli tottunut ”helppoihin” matkakohteisiin reissun aikana ja ei jaksanut kohdata kurjuutta ja köyhyyttä. Kauheaa edes tunnustaa tällaista, mutta näin sitä muuttuu kehitysmaamatkustajakin ympäristön avustuksella ”hienohelmaksi pakettimatkalaiseksi”. Sen sijaan siirryimme laivan uima-altaille kuuntelemaan jamaicalaista bandia ja uimaan ja nauttimaan virvokkeita.

Lisää kuvia Dominicalta voit katsoa tästä linkistä.

Toinen päivä merellä – day 5

Meripäivän kunniaksi nukuttiin pitkään aamulla. Tai siis pitkään ja pitkään. Puoli kahdeksan oltiin ylhäällä koko porukka. Äidiltä oli tosiaan kuume laskenut ja olo parantunut. Käytiin Windjammerissa nirvanaisella ähkyaamupalalla.

Päiväksi emme suunnitelleet mitään ohjelmaa. Kunhan vain oltiin ja tehtiin mitä mieleen tuli. Tai siis Otto pakotettiin tekemään hieman läksyjä, mutta muutoin oltiin kuin ellun kanat. Pelattiin välillä minigolfia, uitiin ja otettiin aurinkoa. Ja käytiin luistelemassa. Luistimet olivat sellaista fits all – fits nobody -mallia, mutta kyllä niillä nyt luistelemaan pääsi. Kypärä oli pakollinen kaikilla – ja ihan aiheesta. Sen verran mielenkiintoisia luistelusuorituksia siellä oli. Luistelemaan ei myöskään päässyt ilman pitkälahkeisia housuja ja sukkia.

Lounaalla käytiin Vivaldi-ravintolassa, kun ei kerrankin ollut kiire minnekään. Meillä oli hauskaa kanadalaista pöytäseuraa. Ja ensimmäistä kertaa kuulimme suomea, kun turkkilainen tarjoilijamme täräytti laulaen Hämä-hämähäkin :). Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun suomea kuulimme. Koko laivalla ei ollut muita suomalaisia. Ruotsalaisia oli pari seuruetta, samoin norjalaisia ja tanskalaisia sekä yksi virolainen pariskunta. Muutoin vieraat olivat enimmäkseen jenkkejä tai kanadalaisia. Suites us.

Äiti sai vihdoin irrottaa kipsin kädestään hetkeksi ja pääsi uimaan. Mahtoi olla ihanaa. Hän ei tosin kyennyt kivulta vielä uimaan, mutta poreammeessa lillunta onnistui hyvin.

Illalla oli vuorossa risteilyn toinen muodollinen illallinen ja sinne mekin nyt sitten osallistuimme. Otto tosin vastahakoisesti puki puvun päälleen, mutta sai kyllä useita ihastelevia kommentteja keski-ikäisiltä tädeiltä :). Komea poika pitkässä tukassaan puku päällä. Meidän illallissali oli Mozart – nimetty tietysti meidän matkamaskottimme Mozartin mukaan..

Lisää kuvia laivalta voit tsekata tästä.

Aruba – day 4

Taas aamupala huoneeseen – tähän voisi vaikka tottua..

Aruballa meillä oli vuorossa retki nimeltään Sail, Snorkel, Swim and Swing. Lähtö oli klo 8.30 laivaterminaalista. Ajettiin ensin hulvattoman bussikuskin, banditosmiehen Soleimonin, kyydissä tuunatulla Banana-bussilla toiselle Aruban suosituimmista rannoista Palm Beachille, jossa hyppäsimme puisen purjelaivan kyytiin. Maisemat olivat käsittämättömän upeat. Aruballe voisin kuvitella tulevani ihan rantalomalle joskus. Tosin saari on melko pieni, joten tekemistä ei taida paljon muuta olla kuin nauttia merestä ja rannoista – mutta sehän yleensä riittää 🙂 Let’s go bananas!

Päivän aikana teimme merellä kolme pysähdystä snorklaamaan. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla oli uponnut laivanhylky. Tai siis kai kaikki hylyt ovat uponneita.. anyway. Ihan kiva. En ole ennen hylkyä nähnytkään, saati sitten snorklaamalla tutkinut elämää sen ympärillä.

Toinen pysähdys oli ihan rannassa, jossa oli jonkin verran pikkukaloja. Otto pelleili ja huuteli Pete-kalan perään. Tuttuja kuulemma Thaimaan loman ajoilta. Pete oli siis klownikala :). Itse ihastelin lähinnä meren mahtavaa väriä ja ihan vain nautiskelin snorklauksesta. Merenalaisista maisemista mikään ei ole oikein Malediiveilla käynnin jälkeen sykähdyttänyt. Ei ole tullut vastaan niiden maisemien voittanutta.

Kolmannella pysäkillä suurin osa heitti snorkkelit ja räpylät pois. Vuorossa oli retken Swing-osuus. Saimme hyppiä laivan kannelta merirosvolaivatyyliin köyden varassa mereen. HAUSKAA!  Äiti pysytteli kuumeisena laivan katoksen alla varjossa ja yritti nauttia katselemalla meidän pomppimista. Ja nautti samalla rum punchia. Liekö rommi vai se curçaolainen hevoslinimentti tehonnut, kun kuume laski seuraavaan yön aikana pois. Äidillä oli onneksi seurana hottikset Sweet Dushi ja Jalapeño -eli meidän kipparit 😉

Iltapäivällä äiti jäi hyttiin nukkumaan ja me lähdimme Oton kanssa kiertelemään Oranjestadin katuja. Käytiin Hard Rock Cafessa ja hauskassa ”dollaribaarissa” kaljalla. Jälkimmäisessä tutustuimme hauskaan venezuelalaiseen pariskuntaan, joka oli käynyt Suomessa. Ja me olemme käyneet Venezuelassa, joten meillä oli paljon yhteisiä jutun aiheita.

Illalla, kun laiva lähti ylittämään merta kohti itäistä Karibiaa alkoi tuulla todella kovaa. Erikoista on, että keinuntaa ei laivassa tuntunut lainkaan, mutta esim. minigolfin peluusta ei tullut mitään, kun tuuli siirsi pallot ja itsekään ei meinannut pystyssä pysyä. Mutta ei siis keinuttanut. Tämä on varmaan lohduttavaa tietoa muillekin matkapahoinvoinnista kärsiville. Minä itsehän en voi mennä edes Lintsille ilman matkapahoinvointilääkitystä, mutta tällä reissulla en tarvinnut lääkettä kertaakaan. Minigolfin sijaan menimmekin Oton kanssa nauttimaan drinksut Sky Bariin 😀

Lisää kuvia Arubalta voit katsella täältä Flickrin albumistamme

Curaçao – day 3

Laiva saapui Curaçaon (lausutaan kurasau :)) pääkaupunkiin Willemstadiin vähän ennen klo 8. Me mukavuuden haluisina tilasimme aamiaisen hyttiin ja nautimme sen omalla parvekkeella katsellen maisemia laivan lipuessa satamaan. Huonepalvelun käyttäminen on Royal Caribbeanilla ilmaista muulloin paitsi yöllä 02-06 välissä. Ihan mahtavaa mun mielestäni. Meille tuotiin iso kärryllinen lautasia ja näytti, että sillä määrällä ruokaa olisi ruokkinut ison ryhmän, mutta niin vain kummasti kaikki ruoka upposi meidän kolmen vatsoihin.

Olin ostanut etukäteen netistä meille retken Day at the Beach by Boat. Matkaan lähdettiin puoli kymmenen aikaan laivan vierestä. Matkan aikana laivan kapteeni kertoi Curaçaon historiasta Hollannin alusmaana. Curaçaolaiset ovat hollannin kansalaisia ja he kaikki puhuvat käytännössä neljää kieltä: paikallista papiamentoa, hollantia, englantia ja espanjaa.

Minulle oli yllätys, että Curaçaolla ei ole lainkaan omia luonnonvaraisia hiekkarantoja vaan kaikki uimarannat ovat keinotekoisia ja että hiekka tuodaan naapurisaarelta Arubalta. Tunnetuinta Suomessa maisemien lisäksi lienee Curçaon sininen likööri.

Meidän retkikohteemme oli ihastuttava laguuni – keinotekoinen tietenkin. Uitiin ja otettiin aurinkoa ja chillailtiin – mitä muuta ihminen voisi kaivata. Saimme pienen sadekuuronkin niskaamme, mutta se meni lähestulkoon ohi sillä aikaa, kun pistäydyimme matkamuistokaupassa ostoksilla. Paluumatkalla kippari ajoi delfiinikeskuksen ohi ja saimme kaupanpäälle nähdän delfiinien hyppyesityksen – great 🙂

Iltapäivän vietimme Willemstadissa shoppaillen. Laivalta oli lyhyt matka kävellä kaupungin keskustaan ja eksymisen vaaraakaan ei ollut. Kaupungissa oli helppo navigoida. Talot olivat ihastuttavan värikkäitä – ihan kuin jossain leikkimaailmassa. Yleisilme oli varsin eurooppalainen, joten se ei varsinaisesti minua kiehtonut, mutta mukavaa meillä silti oli. Otto shoppaili Quick Sivlerin vaatteita edullisesti ja minäkin löysin kesämekon. Äiti raukka oli sairaana ja veto pois, joten ei oikein jaksanut innostua kauppojen tarjonnasta. Otto ja mummi lähtivätkin kahdestaan aiemmin takaisin laivalle uimaan ja minä jatkoin vielä hetken kaupoissa pörräilyä ja kävin ostamassa Dorikselle jotain hevoslinimenttiä flunssaan paikallisesta apteekista. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta tehokas lääke löytyi.

Päivän päätteeksi lilluimme Oton kanssa laivan porealtaissa siemailimme drinkkejä. Kuuma, tumma Karibian yö ja tähtitaivas. What a feeling!

Lisää Curaçaon kuvia voit tsekata tästä.

Päivä merellä – day 2

Heräsimme kaikki pirteinä joskus ennen klo 7 aamulla ja haisteltiin meri-ilmaa parvekkeelta. Minä aloitin urani lenkkeilijänä Karibialla. Kävin juoksemassa laivan kannella pienen lenkin. Näinhän se pitää aloittaa, aivan kuin lemmenlaivassa aikanaan 🙂

Aamupalalle mentiin illallispaikkaamme Windjammeriin. Aamupala oli aivan mahtava! Kaikkea mahdollista oli tarjolla kaurapuurosta muroihin, tuoreita hedelmiä, juustoja, munakasta, erilaisia leipiä ja pullia, leikkeleitä, you name it.. Mutta miksi ihmeessä kukaan söisi kaurapuuroa, kun kaikkea muuta ihanaa oli tarjolla.. Kahvikin oli ihan kelvollista.

Toisen risteilypäivän aikan ylitimme Karibianmeren ja matkasimme kohti Etelä-Amerikan rannikkoa. Olimme siis koko päivän merellä. Tämäkin oli meistä varsin osuva reittivalinta meille. Ei heti tarvinnut alkaa ”ryntäilemään” tutustumaan johonkin maakohteeseen vaan saimme ottaa ihan rauhallisesti laivaan tutustuen ja kansituoleilla maaten. Käytimmekin koko päivän laivaan tutustumiseen. Pelattiin suosikkipeliämme minigolfia, korista ja lentistä. Otto rullaluisteli rullaluisteluradalla, minä en uskaltanut kokeilla vaan tyydyin valokuvaamaan.

Koska oli ystävänpäivä oli laivalla paljon Valentine’s kamaa tarjolla. Ravintolat panivat parastaan ja kaupoista sai ostaa rekvisiittaa. Illalla olisi ollut myös matkan ensimmäinen formal dinner, mutta koska äiti oli sairaana emme valinneet istuvaa illallista vaan palasimme tuttuun Windjammeriin ja Island Grilliin. Koska melkein kaikki olivat pääruokasaleissa syömässä ja tarjoilijoilla oli paljon luppoaikaa, saimme erityisen hyvää palvelua Windjammerissa. Laivalla on muuten erityisen helppoa noudattaa karppaajan ruokavaliota – on niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla, että edes kaikkea ei ehdi testaamaan.

Laivalla jaetaan joka ilta hytteihin seuraavan päivän ”Daily planner”, jossa kerrotaan tulevan päivän ohjelma. Laivalla tapahtuu koko ajan hirvittävän paljon. On tietovisoja, showesityksiä, erilaisia kursseja niin ruoanlaitosta kuin liikuntaryhmiä ym. Meillä suuri osa jäi koettavaksi seuraavalle risteilylle. Ei yksinkertaisesti ennättänyt. Daily plannerissa myös kerrottiin pukukoodit kyseisen päivän illallisille, säätiedotus, vinkkejä maihinnousun kohteeseen, siinä oli päivän tarjouksia ym. ym. Viimeisen päälle ajateltua kaikki. Helppoa olla turistina – valmiiksi pureskeltua mutta ei kuitenkaan pakkosyötettyä. Voi valita mihin osallistuu tai osallistuuko yhtään mihinkään.

Tämän linkin takana lisää kuvia laivalta.

Risteily alkaa – day 1

Lähdimme joskus vähän ennen kahta taksilla hotellilta kohti Pan Americanin laituria, josta Royal Caribbeanin laivat lähtevät. Taksimatka maksoi tippien kanssa 30 $. Satamassa kaikki oli organisoitu kuin Saksassa konsanaan. Jono kulki ulkona katoksen alla, tai itse asiassa jonoja oli kaksi. Ensin jonotettiin paikkaan, jossa luovutettiin matkalaukut kuljetettaviksi laivaan. Itse ei tarvitse viedä kuin käsimatkatavara – tai ei sitäkään tarvitse itse viedä jos ei halua. Suositeltavaa on kuitenkin ottaa jotain vaihtovaatetta tm. mitä illalla voi tarvita. Laukut toimitettiin hytin ovelle vasta myöhemmin illalla. Jonotettaessa jaettiin matkalaukkuihin tagit, joihin kirjoitettiin hyttinumero ja nimi. Lisäksi siinä odottaessa täytettin terveystutkimuslaput, joissa kyseltiin erinäisiä kysymyksiä viimeaikaisesta terveydentilasta ym.

Laukkudropin jälkeen oli passi- ja lipputarkastus sekä käsimatkatavaran läpivalaisu. Alkoholiahan laivoille ei saa viedä, joten viimeistään tässä vaiheessa ne poimitaan pois matkatavaroista. Ne saa toki takaisin sitten ennen paluuta lähtösatamaan.  Tämän jälkeen oli vuorossa check-inn sukunimen mukaan jaetuissa tiskeissä. Ei ollut minkäänlaisia jonoja. Saatiin hyttikortit ja päästiin alkamaan varsinainen risteily. Hyttikortteihin oli merkitty valmiiksi illallissalin nimi, johon olin bookannut meille illallisia etukäteen. Kortissa oli myös merkintä pelastusveneen numero sekä tieto siitä, että olin ostanut Coca-Cola-paketin ennakkoon – eli rajattomasti limuja – sekä saimme termosmukit limuja varten Oton kanssa.

Laivaan mennessä oli vielä kertaallen matkatavaroiden läpivalaisu – sekä tietysti se pakollinen valokuvaus.. Meidän hytti 7610 oli suht keskellä laivaa, enemmän peräpäässä kuitenkin. Hytin pystyi itse valitsemaan, kun teki risteilyvarauksen. Meidän hytti oli laivan menosuuntaan vasemmalla puolella eli paapuurissa. Valinta oli hyvä, sillä lähes kaikissa satamissa maihinnousu tapahtui siltä puolen ja oli mielenkiintoista seurata elämää maissa omalta parvekkeelta.

Olin tilannut etukäteen hyttiin alkoholitonta kuohuviiniä, jotta Ottokin voisi sitä nauttia, sekä pullon valkoviiniä ja suklaakakun. Viini ja kuohari oli jo valmiina ja kakku tuotiin jonkin ajan kuluttua. Oli sitä mukava sitten istuskella parvekkeella, katsella muiden laivaannousua ja nauttia kakkua kera kuohuviinin 🙂

Pelastusharjoitus kaikille matkustajille

Kello 18 oli vuorossa koko laivan matkustajille pakollinen pelastautumisharjoitus. Jokaisen piti mennä omalle pelastautumisasemalleen. Otto sai jo laivaan noustessa ranteeseensa rannekkeen, johon oli merkitty mille pelastusasemalle hän kuluu. Tosi tilanteessa henkilökunta ohjaa lapset oikeille pelastusveneille ja vanhempien tarvitsee vain huolehtia, että itse päätyvät oikealle asemalleen.

Tutustumista laivaan

Laiva oli aivan valtava. Siis oikeasti.. Huh. Suomalaisena sitä kuvitteli, että onhan nämä laivat nähty, kun lapsesta asti on noilla risteilijöillä tullut seilattua Itämerta iskän luo Ruotsiin ja muutoinkin. Mutta joo. Tämä laiva oli ISO. Laivassa oli 15 kerrosta, useita uima-altaita, kiipeilyseinä, lenkkirata, kuntosali, luistinrata, koriskenttä, minigolf, lukuisia ravintoloita, leffateatteri jne. Otto ehti heti ensimmäisenä testaamaan uima-altaan, minä en vielä ja äiti raukka ei kipsinsä kanssa muutoinkaan päässyt. Keskityimme siis nauttimaan piña coladaa 😀 ja pelattiin minigolfia, koripalloa ja pingistä…

Illallista syötiin myöhemmin kantapaikaksi osoittuneessa Windjammer-ravintolassa. Ravintola oli perinteinen buffa toiminnoiltaa, mutta ruoan laatu ja monipuolisuus hakkaa ruotsinlaivojen tarjonnan mennen tullen.

Oma hytti-isäntä

Jokaisella hytillä oli oma hytti-isäntä. Tai kai emäntiäkin ehkä oli, ei vain sattunut minun silmiini meidän kerroksessa. Meidän hytti-isäntä oli nimeltään Antonio ja hän oli filippiineiltä. Antonio kävi esittäytymässä meille ja kertoi hytin toiminnallisuuksista. Lisävuode, jossa Otto nukkui, oli fiksusti sijoitettu kattoon meidän parivuoteen yläpuolelle. Näin se ei vienyt tilaa keneltäkään päiväaikaan. Ensimmäisenä iltana taivuimme kaikki aikaisin nukkumaan – yksinkertaisesti silmät eivät pysyneet pitkään auki.

Päivä San Juanissa

Herättiin aamulla klo 8 maissa levänneinä ja käytiin aamiaisella hotellin yhteydessä olevassa kahvilassa, joka muistutti kovasti Paluu tulevaisuuteen -leffan 50-luvun baaria. Makee paikka :). Isla Verden upea uimaranta oli vain noin 200 metriä hotellilta, joten suunnistimme aamupäiväksi sinne. Hotellin respaan sai jättää laukut ilmaiseksi säilöön, joten mehän hyödynsimme tilanteen heti. Meillä oli reilusti aikaa levätä ennen laivalle siirtymistä.

Oli niiiiin ihanaa! Aurinko paisto, meri oli lämmin ja hiekka valui varpaiden välistä. Käveltiin rannalla ja uitiin, otettiin loman kunniaksi oluet ja limut ja lopuksi syötiin katugrillistä maailman parasta kanaa. Ottokin veti tripla-annoksen, kun se oli oikeasti niin älyttömän hyvää :). Ja edullista.. Kaksi kana-annosta ja 3 juomaa olivat yhteensä 8 $. Ranta oli erittäin siisti ja sieltä puuttui tyystin monen paikan pilaajat – rantakaupustelijat. Olisimme voineet jäädä alueelle useammaksikin yöksi.  Otto myös nautti Isla Verden loistavista parkour-olosuhteista juoksemalla kirjaimellisesti seinille ja kaiteille.

Kohti Puerto Ricoa

Lähdimme matkaan 12.2. Finnairin lennolla AY33 kohti New Yorkia.  Lähtö oli klo 14.10 ja perillä olimme vähän ennen klo 16 iltapäivällä. Matkaa Finnairin näyttötaulun mukaan oli 6613 km. Nopeasti kilometrit sujahtivat alla ja laskeuduttiin aikataulussa JFK:lle. Otto hihkui innosta, kun lähestyttiin NYC:ia: oli hauska seurata lähiöiden elämää koneen ikkunoista.

Kentällä virkailija piti ihmismassat käsittämättömän hienosti otteessan. Jokaiselle oli oma paikkansa ja sooloilua ei suvaittu ilman ripitystä.  Passivirkailija kyseli melko tarkasti taustoja, mm. että onko lapsen isä tietoinen siitä, että lapsi on täällä matkalla mukana ja mikä matkan tarkoitus on. Me luultavasti pääsimme helpommalla kuin monet muut, koska määränpäämme oli Puerto Ricossa ja olimme vain transfermatkustajina NYCssa. Silmistä otettiin valokuva ja molemmista käsistä kaikkien sormien sormenjäljet.

Passintarkastuksen jälkeen haettiin laukut hihnalta ja vietiin ne itse viereisessä huoneessa olleelle toiselle liukuhihnalle, josta ne ohjattiin jatkolennolle.  Turvatarkastuksia oli useita. Äitini joutui ties mihin läpivalaisuihin, kun matkusti käsi kipsissä. Kaikki tosin tehtiin varsin ystävällisessä hengessä. Meillä oli koneen vaihtoaikaa nelisen tuntia ja nämä edellä mainitut muodollisuudet veivät siitä noin kaksi tuntia. Ei siis kannata kovin lyhyttä vaihtoyhteyttä valita, mikäli lentää JFK:n kautta.

Jatkolento San Juaniin viivästyi pari tuntia. Istuimme kaikki jo koneessa, kun yhtäkkiä kone meni täysin pimeäksi ja sähköttömäksi. Useamman kerran. Oli hieman epämiellyttävää jatkaa lentoa, kun tuli vain mieleen, että entä jos tämä sähköblokki tapahtuu ilmassa. Kapteeni lohduttelikin useampaan otteeseen lennon aikana, että kaikki on kunnossa ja pääsemme turvallisesti perille. Perijenkkiläiseen tyyliin muutama matkustaja kyllä panikoi ja kyseenalaisti turvallisuutta vielä kun oltiin ilmassa.. Aivan kuin asialle olisi silloin vielä voinut valittamalla saada tehtyä.

Perille päästiin kuitenkin hienosti – tosin vasta kello 02 yöllä, kun alunperin piti puolilta öin olla. San Juanin kentällä takseja oli riittävästi ja kaikki olivat isoja tilatakseja, joihin mahtuu niin isompi porukka kuin isot määrät matkatavaroitakin.

Meidän ensimmäisen yön hotelli sijaitsi lähellä lentokenttää ja rantaa. Nimeltään hotelli oli Coral by the Sea. Perustasoinen hotelli, jossa oli suuri huone kahdella queen size – sängyllä.

Karibian risteilylle

Päädyimme Karibian risteilylle oikeastaan aivan sattuman kautta. Katselin nimittäin alun perin syksyllä lomia Egyptiin hiihtoloman ajalle. Epyptin kahden viikon lomat olivat mielestäni järkyttävän kalliita!  Eräs ystäväni on käynyt risteilemässä Karibialla kolmesti ja on puhunut niistä varsin vakuuttavasti ja sanonut, että eivät ne mitään kalliita ole. Nämä sanat soivat tuolloin  päässäni ja päädyin siksi katsomaan, että oliko kaverin puheissa mitään perää.

Tsekkasin pari tuntemaani laivayhtiötä: Carneval Cruises (tällä ystäväni on reissannut) ja Royal Caribbean. Carneval vaikutti aavistuksen halvemmalta, mutta koska sinne ei voinut omatoimisesti varata matkoja ilman matkatoimistoa välissä päädyin tutkimaan vain Royal Caribbeanin sivuja. Ja kaveri oli oikeassa. Karibian risteilyt ovat ihan älyttömän halpoja. Oikeasti. Riippuu tietysti koska ja mistä ja kuinka pitkään ja millä laivalla matkustaa, mutta esim. alle 400 euron tekee jo kelvollisen risteilyn. Plus lennot tietysti. Mutta jos Epyptin loma olisi maksanut minulta ja lapselta jotakuinkin 2500 euroa niin ei tämä kyllä yhtään sen kalliimpi loma ollut. Ja koska Epytissä oltiin jo pari kertaa käyty niin tällä kertaa Karibia voitti.

Tutkin Royal Caribbeanin nettisivuja useamman illan ja kieriskelin valinnan vaikeuden tuskassa.. Vaihtoehtoja oli useita. Itäistä ja läntistä ja eteläistä Karibiaa ja sielläkin useita eri reittivaihtoehtoja. Olin ajatellut lähtösatamaksi Miamia, koska sinne oli Finnairilla edullisia reilun 500 euron lentoja, mutta päädyimme lopulta kuitenkin lähtemään Puerto Ricon San Juanista kohteena eteläinen Karibia. Tähän vaikutti se, että äiti lähti kolmanneksi matkaajaksi mukaan ja halusimme viettää rantalomaa risteilyn jälkeen ja olla varmoja siitä, että kohteessa on varmasti riittävän lämmintä helmikuussa.

Royal Caribbeanin nettipalvelu toimii

Royal Caribbeanin nettisivut ovat äärimmäisen helpot käyttää. Heillä on myös kotisivut suomeksi, mutta varsinainen varaussivusto on vain englanniksi. Mutta ei mitään rakettitiedettä missään vaiheessa. Sivustolta näkee melko realistesti miltä eri hyttityypit näyttävät ja muutoinkin millaista laivalla on. Mielestäni kuvaukset ovat ehkä aliarvoituja – totuus oli ehkä parempi kuin kuvissa.

Me päädyimme valitsemaan v. 2001 Turussa valmistetun Adventure of the Seas -laivan, joka kuuluu ns. Voyager-luokan laivoihin. Laivaan mahtuu maksimissaan n. 3800 matkustajaa ja se on 311 m pitkä ja 48 m leveä. Hyttiluokassa päädyimme valitsemaan parvekkeellisen ulkohytin kolmelle henkilölle. Hintaa tuli 7 päivän risteilystä tässä hyttiluokassa minulle  630 euroa ja 10-v. lapselle 130 euroa. Alle 800 euroa siis molemmat yhdessä – täysihoidolla.. Ei paha! Halvemmalla olisi päässyt, jos olisi tyytynyt vaikka pelkkään ikkunaan tai jopa vain sisähyttiin, joka sekin vaikutti ihan viihtyisälle. Jotain ihan muuta kuin nuo tutut ahtaat Ruotsinlaivat..

Lentoviidakko

Lentojen suhteen valinnanvaraa oli yhtä paljon kuin laivojenkin. Päädyin valitsemaan Finnairin suoran lennon New Yorkiin ja sieltä jatkolennon American Airlinesilla. Se oli ehkä muutaman kympin kalliimpi kuin halvin vaihtoehto Lontoon kautta. Lontoon kautta olisi joutunut vaihtamaan kahdesti ja suurin syy oli se, että pelkään, että matkalaukut katoavat Heathrown laukkuviidakkoon.. Turvallisempaa oli mennä JFK:n kautta. Sitä paitsi Finnskin uudet koneet ovat ihan miellyttäviä mannerten välillä. Lennot olisi kannattanut varata hieman aiemmin kuin varasin sillä siitä kun ensimmäisen kerran tsekkasin lentoja, siihen hetkeen kun lopulta ne varasin, hinnat nousivat noin 200 e per lippu. Luulen, että suuret matkatoimistot varasivat kiintiöitä NYC-SJU-välille ja hinnat pompsahti. Mutta alle tonnin kuitenkin selvittiin silti.

Hotellit ennen ja jälkeen

Nyt näin jälkikäteen viisaampana olisin varannut ennen risteilyä ainakin 3 yötä lähtösataman kohteeseen. Olisi ehtinyt tottua aikaeroon ja ei olisi ollut niin kovin iltaväsynyt. Me olimme vain yhden yön ennen risteilyä. Sekin tosin oli ihan hyvä – osa matkustajista lensi suoraan laivalle samana päivänä. Jälkikäteen olimme 5 yötä maissa ja se oli melko sopiva aika. Ei tosin olisi tehnyt heikkoakaan jatkaa vaikka pari kolme viikkoa lisää. Hotellit varasin booking.comista ja hotels.comista. Olen käyttänyt niitä monesti aiemminkin ja ovat olleet aina hyviä ja toimivia ratkaisuja meille.


RSS Reissaajan matkablogi

  • Helmi hemmottelun tarpeessa oleville 04.03.2013
    Voi että mikä ihana viikonloppu takana. Olo on erittäin levännyt ja rentoutunut, ja erittäin hemmoteltu. Uuuuuh.. iiiiiihhanaa Tällä kertaa en ollut missään Pohjois-Italiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Karibian risteilyllä vaan Kirkkonummella :). Luit oikein: Kirkkonummella. Kylpylähotelli Långvikissä viettämässä Långweekendiä. Miksei kukaan ole kertonut mulle a […]
  • Lomayhteenveto 03.04.2011
    Olipahan mahtava reissu! Jälleen kerran. Erilaista tässä oli se, että omat ennakkokuvani siitä, mitä risteily Karibialla on, romuttuivat jotakuinkin täysin. Minulla, kuten ilmeisesti melko monella muullakin on se käsitys, että A) risteilyt ovat ihan sikakalliita, B) niillä käy vain 75-vuotiaita amerikkalaismammoja, jotka raahaavat lierihattuisia miehiään sat […]