Arkisto kohteelle helmikuu 2009

Shoppailua ja kotiinpaluu

Viimeisenä iltana majapaikan tietokone sanoi irti käyttösopimuksensa ja siksi tämä viimeinen postaus Koreasta jäi tehtäväksi Suomesta käsin. Samalla yritän päivittää jotain tekstejäkin. Näette ääkkösistä minne on tehty päivityksiä. Yritän mahd. nopeasti saada kuviakin lisättyä tännen tekstien joukkoon.

Viimeinen Soul-päivämme sujui pelkästään ja ainoastaan shoppaillen . Nice. Suomessa inhoan kaupoissa kiertelyä enkä harrasta sitä matkoillanikaan. Sen sijaan rakastan toreja. Autenttisia tuoksuja ja hälinää. Hmm. Koreassa riittää tätä. Soulissa emme valitettavasti päässeet kunnon ruokatoreille, mutta sen sijaan kunnon markkinoille muutoin.

Mummo Namdaemungilla

Namdaemung Market on aivan loistava paikka etsiä kaikkea tarpeetonta. Itse ostin kyseiseltä torilta sukkia (niitä on joka paikassa Koreassa paljon, toinen toistaan hauskempia), vihannessilppurin, matkakassin sekä koiran armeija-asun. Niin ja hiuslenksuja – kun halvalla sai. Lenksuja löytyy kaikissa maailman kuoseissa ja hinta oli 10 kpl yht. 0,60 euroa. Että pystyy meikäläinenkin kerrankin shoppailemaan. Doris osti hienon seinäkellon ja vaatteita itselleen. Löysin minäkin Otolle Korean futisliigan virallisen paidan – oli varmaan ihan aito… Valitettavasti koira, jolle asun ostin, on aivan liian rambomainen ja fitness mahtuakseen ko. asuun, mutta eipä tuo haitta, kun halvalla sai 🙂

Namdaemungilla on sekä ulko- että sisämarkkinat. Siellä on mm. talo, jossa myydään pelkästään koruja.. ja toisaalla myydään pelkästään miestenvaatteita.. kolmannessa paikassa vain astioita jne. You got the point. Vaikka luulisi, että paikka olisi täynnä turisteja, niin eipä ole. Paikalliset ihmiset tuntuvat hakevan sieltä tarvitsemaansa. Toki joukossa on varmaan matkailijoitakin, mutta me emme bonganneet kuin ehkä pari turistin näköistä ihmistä koko sinä aikana, kun alueella olimme.

hiuspinneja

Armeija-asuja ja -kamaa

Ginsengiä

Sikaaaa

kellot

Viimeisenä lomapäivänä emme käyttäneet lainkaan metroa. Markkinoille ajoimme taksilla, mutta kävelimme sieltä pois pääteitä pitkin. Matka oli yllättävän lyhyt. Paluumatkalla poikettiin paikallisessa ”Stockmannissa”, Lotte tavaratalossa. Kerroksia oli toista kymmentä ja ahdistuimme välittömästi, kun menimme sisään. Ajoimme kuitenkin hissillä ylimpään kerrokseen ja tulimme rullaportaita alas, ja saman tien ulos. Mutta tulipahan sielläkin käytyä. Jollekin tämä on varmaan shoppailun mekka, mutta me emme ymmärrä Diorin tai Versacen perään, joten jätämme nämä paikat muiden tutkittaviksi.

Toinen hauska paikka, jossa tällä erää vain kävimme ikkunaostoksilla on motellimme lähellä oleva Insa dong. Taiteilija-alue, jossa on myös selvästi eniten turisteja. Me tosiaan emme nyt ostaneet mitään – paitsi katukeittiöstä.. Oli pakko saada syödä vielä viimeisen kerran niitä ihania pannukakkuja, joita tällä kadunkulmissa paistetaan. Mmmmm. Yritin metsästää myös makkaraa, joka täällä on taivaallista, ei mitään kotimaista jauhomössöä, mmmmmm… Doris veti myös kanatikkuja.. mmmm.. Olemme joka paikassa syöneet katukeittiöistä ja minkäänlaisia vatsaongelmia ei ole ollut kummallakaan. Olemme toki katsoneet, että ruoka on vastalaitettua ja tuoretta, toisekseen, on talvi ja riski saada bugi on paljon pienempi kuin kesällä. Ja käsidesi on yksi pelastaja.

pancakes

Kävimme myös syömässä Insadongin alueella. Ruoka oli ok, mutta ei mitään erityistä. Olisi pitänyt älytä lähteä pari katua kauemmas. Selvästi parasta ruokaa olemme saaneet tavallisten ihmisten alueilla. Mitä turistimpi alue, sitä huonompi ruoka. Ei tässäkään mitään vikaa ollut, tiedämme vain, että parempaakin on maassa tarjolla.

Tiistaina meidän lento lähti klo 11.20 ja lähdimme lentokentälle motellilta noin puoli kahdeksan aikaan. Matka kentälle kesti reilun tunnin ja bussin odottelu noin puoli tuntia. Onnistuimme juuri missaamaan edellisen lentokenttäbussin. Nämä ns. limousine bussit ovat helppo tapa kulkea kentälle. Ei tarvitse vaihtaa monien metrojen kautta tai maksaa hurjaa summaa taksille. Kenttä on nimittäin sen verran kaukana Soulista, että taksimatka ei ole ihan halpa. Tämä lentokenttäbussi maksoi 9000 wonia.

Soulin kenttä on todella moderni ja siisti, sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut, ja enemmän. Koska emme ehtineet syödä aamiaista motellilla kävimme kentällä testaamassa paikallisen mäkkärin, Lotterian. Oli hyvää. Paljon parempaa kuin tämä multikansallisen gigayhtiön tarjoama sapuska.

Lento kotiin kesti noin 10 tuntia, matka meni hyvin Shanghaita pelatessa ja leffoja katsellen.

Yhteenvetona voisi todeta, että olipahan hauska reissu! Suosittelen Koreaa kaikille uteliaille ja pienistä asioista pitäville ihmisille. Maassa riittää ihmeteltävää ja hämmästeltävää, monipuolista, hassua, hullua, käsittämätöntä, hypermodernia… Kertakaikkiaan hervoton paikka. Kuin yhdistetty Suomi-Indonesia-Saksa-Italia-Japani-Kiina-Islanti…

Pohjois-Korean rajalla

Tanaan vierailimme aamupaivan Pohjois- ja Etela-Koreoiden rajavyohykealueella. Tai siis niin pitkalla kuin sinne ylipaansa on mahdollista menna.

Varasin netista eraalta seoulilaiselta matkatoimistolta puolipaivaretken niin kutsutulle DMZ-alueelle, jonne ei ilman matkatoimiston jarjestamaa matkaa ole edes mitaan asiaa. Varaus toimi hyvin, vahvistus tuli sahkopostiin, mutta kukaan ei aamulla tullut noutamaan – vaikka piti. Odottelimme aamulla vajaan vartin, kunnes soitin toimistoon. Sen jalkeen meni ehka max 5 min. kun oli noutaja ovella. Olivat ilmeisesti missanneet. Meidat kiidatettiin hurjaa vauhtia pikkuautolla bussiin, joka odotti jossain matkan varrella. Hyvin hoidettu paikkaus korealaisilta. Retken hinta oli 46 000 wonia.

Yleensa ottaen pitaa muuten mainita ihan erikseen, kuinka tasmallista porukkaa taalla on. Kaikki kulkee ajallaan: bussit, junat, metrot… kaikki.

Tama DMZ on 2 km levea alue Pohjois-Korean ja Etela-Korean valissa, koko rajan pituudelta. DMZhan tarkoittaa, etta tuolla alueella ei ole sotilaita ym. sotilaallista ainesta. Alue oli kylla varsin jareasti vartioitu – lie yksin tiukimpia rajoja missaan pain maailmaa. Pohjois-Koreahan sulki viime vuoden lopulla maiden valisen rajan kokonaan. Sinne ei ole taalta kasin mitaan asiaa. Ilmeisesti kuitenkin Kiinasta kasin maahan on mahdollista paasta turistinakin, ryhman mukana tosin.

rajalla

Bussi ajoi ensin niin sanotulle vapauden sillan alueelle, Imjingak Parkiin. Tama Freedom Bridge oli pitkaan ainoa yhteys maiden valilla. Nyt tata siltaa pitkin menee rautatie, jonka kautta etelakorealaiset toivovat joskus saavansa junayhteyden aina Eurooppaan asti. Nyt se on suljettu. Päästiin käymään myös modernilla Dorasanin juna-asemalla, joka odottaa toiveikkaina tätä ehkä joskus avautuvaa Euroopan yhteyttä. Saas nähdä onko odotus turhaa vai pääsevätkö eteläkorealaiset joskus junalla Peyongyangiin.

Vapauden silta

Matkalla pohjoiseen, mutta milloin?

Sillalta matka jatkui ns. kolmanteen tunneliin. Pohjoiskorealaiset ovat vuosien saatossa kaivaneet ilmeisesti parisenkymmenta tallaista syvalla maan alla kulkevaa tunnelia, jonka kautta lie ollut tarkoituksena yrittaa vallata Etela-Korea. Naista tunneleista vain nelja on loydetty, kolme 70-luvulla ja yksi 90-luvulla. Paasimme tutustumaan tahan the 3rd Invasion Tunneliin. Maan paalta meni yli 350 metria pitka jyrkahko tunneli syvalle maan alle, olisiko ollut johonkin noin 170 metrin syvyyteen, jos oikein muistan. Siella alhaalla oli tama varsinainen tunneli, jonka rakentaminen oli pohjoiskorealaisilta jaanyt kesken, koska tunneli oli havaittu ajoissa. Taman tunnelin kautta olisi ollut mahdollista liikuttaa 30 000 miesta tunnista pohjoisesta etelaan. Ja tama paikkahan on vain reilut 50 km Soulista pohjoiseen. Voitte arvata kuinka siina olisi kaynyt. Harmi, kun sielläkään ei saanut kuvata…

Opas kertoi varsin mielenkiintoisia asioita esim. Pohjois-Korean armeijasta. Siella asevelvollisuus on pakollinen kaikille: naisilla se kestaa 7 vuotta ja miehilla 10 v… huh. Voi vain kuvitella mita siella ihmisten paihin on onnistuttu syottamaan.

Tunnelin jalkeen ajettiin viela Dora Observatoryyn, eli paikkaan, josta on mahdollista kiikaroida pohjoiskorealaiseen kylaan. Kiikaroin minakin, mutta tuli jotenkin huono olo siita, etta taalla hyvinvointiyhteiskunnan ihmiset tarkkailee kiikareilla kuinka suljetussa maailmassa eletaan… Pisti miettimaan asioita.

Pohjois-Korea

Olympic Park

Koska aamun retki kesti vain puoli paivaa, olimme takaisin Soulissa jo yhden maissa. Jatkoimme Doriksen kanssa motellin kautta kohti Olympic Parkia, joka on ollut Soulin kesaolympialaisten nayttamona vuonna 1988. Hieno paikka. Tutustuttiin samalla olympiamuseoon, jossa Paavo Nurmikin oli saanut oikein kunniapaikan kipsivaloksena. Museossa oli kattavasti tietoa Soulin kisojen jarjestamisesta ja tapahtumista. Lisaksi siella naytettiin 3D-elokuva jostain fantasia-aiheesta, johon oli varsin loysasti kytketty hieman olympialaistietoutta.. Hmmm. Ihan ok, jos et ole koskaan 3D-leffassa ollut (Doris ei ollut ollut ennen ja tarisi viela vartin naytoksen jalkeenkin.. :)), mutta jata valiin, jos tama ei ole sinulle mitaan uutta. Sisalto elokuvassa oli nimittain vahan (enemman) koyha.

Soulin Olympia-puisto

Hyvaa ruokaa ja PALJON

Koreassa ei taatusti paase kuolemaan nalkaan. Katukeittioita on joka kulmassa ja ravintoloissa annokset ovat aivan  j a r k y t t a v a n  suuria. Niista riittaisi koko perheelle. Kippoa ja kuppia tulee niin paljon, etta lautanen, johon naista ruokia kerataan, ei meinaa mahtua enaa mukaan. Mutta hyvaa on. Tanaan syotiin Insadongin alueella hieman paremmassa ravintolassa jokin riisikakku(sellaisia pastan nakoisia pienia potkyloita)-mereneleva-hassakka. Tarjoilija varoitteli, etta se on sitten tulista, ja olihan se. Tati kavi pariin otteeseen kyselemassa, etta ollaanko varmasti ok, ja toi sitetn pyytamatta meille kipon ihan pelkkaa riisia lieventamaan poltetta suussa. Mutta hyvaa oli jalleen kerran. 🙂

Ruokailu korealaisittain vaatii melkoisesti pöytätilaa...

Huomenna on viimeinen kokonainen paiva ja ei olla sille suunniteltu yhtaan mitaan ohjelmaa. Paitsi tietysti shoppailua, josko saisin nyt jotain minakin hankittua. Ostettavaa olisi vaikka mita. Tanaankin metrossa seta kauppasi sellaista katevaa tikkua jolla voi avata tukokset viemariputkessa 🙂 Ja noilla katukojuilla tarjonta on aivan kasittamatonta – sielta jos et loyda tarvitsemaasi, niin sita ei ole olemassa. Kaikkea on, ja viela enemman.


RSS Reissaajan matkablogi

  • Helmi hemmottelun tarpeessa oleville 04.03.2013
    Voi että mikä ihana viikonloppu takana. Olo on erittäin levännyt ja rentoutunut, ja erittäin hemmoteltu. Uuuuuh.. iiiiiihhanaa Tällä kertaa en ollut missään Pohjois-Italiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Karibian risteilyllä vaan Kirkkonummella :). Luit oikein: Kirkkonummella. Kylpylähotelli Långvikissä viettämässä Långweekendiä. Miksei kukaan ole kertonut mulle a […]
  • Lomayhteenveto 03.04.2011
    Olipahan mahtava reissu! Jälleen kerran. Erilaista tässä oli se, että omat ennakkokuvani siitä, mitä risteily Karibialla on, romuttuivat jotakuinkin täysin. Minulla, kuten ilmeisesti melko monella muullakin on se käsitys, että A) risteilyt ovat ihan sikakalliita, B) niillä käy vain 75-vuotiaita amerikkalaismammoja, jotka raahaavat lierihattuisia miehiään sat […]