Loma loppuu – hyvä mieli jäi

Viimeiset kaksi lomapäivää meni erittäin rennoissa merkeissä. Respan tyttö etsi meille ensin uuden uimapaikan, joka löytyi usean puhelun ja pitkän nettiselailun jälkeen ihan kadun toiselta puolen… enkö jo sanonut jotain siitä, että kiinalaiset eivät tunne muuta kuin oman työpaikkansa… Paikka oli hieman kalliimpi kuin hotellimme oma, mutta oli tunnelmaltaan parempi – toisin sanoen siellä oli vähemmän väkeä 🙂 Allas oli sisällä, mutta ulkoterasilla oli reilusti tilaa levittäytyä rantatuoliemme kanssa. Paikasta löytyi myös ihana Japanin matkalta tutuksi tullut täyden palvelun wc-istuin: lämmitetty istuinrengas, kolmen pesun ohjelma ja kuivaus… Oi miten olikaan kotoisa olo. Japanilainen vessanpytty ja kunnon suomalainen sauna! Jihaa 🙂

Maattiin koko päivä altailla ja ilta shoppailtiin, sunnuntaina puolestaan shoppailtiin koko päivä, koska keli oli muuttunut pilviseksi. Sunnuntai-iltana oli enää ehkä vain +25 C, tuntui ihan kylmälle kaikkien noiden hellepäivien jälkeen. Sään viilenemiseen sopikin hyvin, että ostin keskustan ostoskeskuksesta itselleni untuvatakin – kaupan päälle sain untuvaliivin. Toivottavasti tulee nyt sitten kunnon pakkastalvi!

Tässä lopuksi muutaman kuva viimeisistä Pekingin lomapäivistä. Matka oli kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja onnistunut. Oli hyvä, että päädyimme kahden hotellin vaihtoehtoon, koska pelkkä kaupunkilomailu olisi ollut 9-vuotiaalle liian raskas ja pelkkä jälkimmäinen hotelli olisi ollut raskas etäisemmän sijaintinsa vuoksi. Ensimmäisestä paikasta oli niin helppo liikkua paikasta toiseen. Kaiken kaikkiaan hyvä loma jälleen kerran.

Beijing Amusement Park

Perjantaina meidän oli tarkoitus löhöillä jälleen allasalueella, mutta siellä olikin hajonnut jokin lasi jossain (ilmeisesti suurempi kuin juomalasi) ja olivat joutuneet sulkemaan koko kylpylän kahdeksi viikoksi. Huonoa tuuria meillä. Pahus.

Tehtiin sit äkkinäinen suunnitelman muutos ja Plan B otettiin käyttöön. Hypättiin taksiin ja ajettiin kohti eteläistä Pekingiä ja Pekingin huvipuistoa. Huvipuistoja kaupungissa on itse asiassa useampiakin, mutta tämä lienee se perinteisin.

Beijing Amusement Parkin sisäänpääsymaksu oli 120 yuania yli 140 cm pitkiltä, mummi sen sijaan pääsi 80 yuanin lipulla, koska oli yli 60-vuotias 🙂

Itse puisto oli tosi kulunut ja nuhjuinen, mutta jotenkin viehättävä. Ihan kuin olisi ollut Itä-Saksassa. Tai sellainen olo tuli.. en siellä ehtinyt koskaan käydä, mutta fiilis oli sellainen kuin leffassa Goodbye Lenin 😀

Muutamat puiston laitteet olivat suorastaan nostalgisen näköisiä. Kauhulinna oli todella pelottava. Se oli vain yksi yksinäinen huone, jossa piti laittaa kuulokkeet päähän ja istua pöydän ääreen ja sitten sammutettiin valot. Kuulokkeista kuului aivan kuin joku olisi kuiskinut tai huutanut korvan juuressa – kaikki puhalluksetkin tuntuivat. Mun oli pakko ottaa Ottoa kädestä, kun alkoi pelottaa. Kakarat juoksivat pöydän ääressä ja pelottelivat kiinaksi.. HUI!

Modernin poikkeuksen puiston laitteisiin tekivät muutamat uudet hienot laitteet, joihin kukaan meistä ei uskaltanut mennä sekä upea 4 D -leffa. Leffa oli tosi hyvin tehty ja myös se oli melko pelottava ja raju. Suomessa ei olisi varmaan sallittu alle 13-vuotialle. Päivä oli itse asiassa erinomainen huvipuistokäynnille. Oli niin kuuma, että puistossa ei ollut juuri ketään. Ei tarvinnut jonottaa juuri mihinkään laitteeseen -ainoastaan niihin laitteisiin, joissa pääsi kastumaan, oli jonoa 🙂

Huvipuistosta ajeltiin sitten taksilla hakemaan mummille uudet rillit. Hyvät tuli niistäkin. Minä ostin samalla reissulla itselleni puolen vuoden satsin piilolinssejä parilla kympillä.

Löhöilyä ja shoppailua Pekingissä

Uuden hotellin myötä pääsimme siis nauttimaan myös hieman etelän lomatunnelmista. Kun oltiin saatu huone uudesta hotellista ja laitettua tavarat paikoilleen, lähdettiin testaamaan Cosmpoliten uima-allasalue viereisen talon pihassa.

Allasalue käsitti ulkoaltaan sekä pari-kolme sisäallasta sekä porealtaan saunaosastoineen. Me keskityimme löhöilyyn ulkoaltaalla ja nautimme auringosta -tosin pääosin varjon alla, kun ei suorassa auringonpaisteessa juurikaan jaksanut olla.

Tässä uimapaikassa oli uimahattupakko kaikilla uimareilla. Ei auttanut muuta kuin ostaa sellainen – onneksi hinta ei ollut kova, myssyn sain 10 yuanilla. Oli ihanaa vain olla ja löhötä, nauttia auringosta ja lämpimästä uimavedestä. Ihanaa.

 

Auringon siirtyessä korkeiden rakennusten taakse, siirryimme mekin sisätiloihin ja suunnistimme äidin kanssa kohti silmälasikauppoja eteläisemmässä Pekingissä. Ajettiin taksilla respan suosittelemaan paikkaan, jonka nimi mulla on vain kiinaksi kirjoitettuna erillisellä paperilapulla. On kuulemma Pekingin suurin silmälasikeskittymä. Kokonainen monikerroksinen talo/kortteli täynnä silmälasikauppiaita.

Tuli hullu olo. Miten voi olla noin paljon silmälaseja yhdessä paikassa. Tiedän, että näitä vastaavia paikkoja on Pekingissä useita. Miten ihmeessä niille riittää kaikille asiakkaita. Harmi, kun ei tullut otettua sieltä kuvia.

Onnistuimme jälleen menemään paikalle liian myöhään. Oltiin perillä klo 18, kun kyseinen ”marketti” meni kiinni klo 18… Poikettiin kuitenkin yhden myyjän luo ihan vain katsomaan kehyksiä, kun olivat kerran vielä paikalla.

Jotenkin siinä kävi sitten niin, että tein elämäni nopeimmat rillikaupat. Kello 18.40 poistuimme ko. kauppakeskuksesta uudet rillit mukanani. Kymmenen minuuttia käytin kehysten kokeiluun ja puoli tuntia meni henkilökunnalta aikaa väsätä mun melkein -10 rillit.. Samaan meni Instrulta kolme viikkoa.

Hintaa tälle lystille: kehykset + linssit, tuli yhteensä noin 30 euroa. Hyvin näillä näkee. Sitä en tiedä, että kauanko kehykset kestävät ja hajoavatko linssit, mutta ihan vain jo pelkästään tällä käytöllä, jota olen ehtinyt käyttää, voin sanoa että kannatti ostaa. Jos vielä joskus palaan takaisin, käyn kyllä hakemassa useammat lasit.

Sillä aikaa kun minä olin hiomon puolella äiti teki kauppaa aurinkolaseista vahvuuksilla. Ja kaupat tuli hänelläkin. Äidin kaksiteholla varustetut aurinkolasit saatiin seuraavana iltapäivänä ja hintaa niille jäi reilut neljäkymppiä. Ei paha.

Otto jäi meidän rilliostosten ajaksi yksin hotelliin. Melkoisen rohkea poika. Oli käynyt sillä aikaa vähän potkulautailemassa pihalla ja läheisessä supermarketissa ostamassa suklaapatukan.

Illalla käytiin sitten läheisessä korealaisessa Mt. Hannashan Korean Style ravintolassa syömässä. Erittäin hyvää ruokaa. Tilattiin beef bulgogia ja katkarapuja, itsegrillattaviksi siis, ja kyytipojiksi tuli tuttuun korealaiseen tapaan kymmenkunta kippoa ja kuppia kaikkea pientä kivaa naposteltavaa. Nam.

Cosmopolite Apartment Hotel Beijing

Torstaina vaihdoimme hotellin toiseen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Siirryttiin keskustasta hieman kauemmas, tasokkaampaan majapaikkaan. Onneksi oltiin käyty etukäteen etsimässä ko. hotelli, koska sen löytäminen oli lievästi sanoen hankalaa. Tai siis hyvin lähelle päästiin, mutta sitten pihalla ei enää tiedettykään minne mennä. Eikä tienneet ihmisetkään, keneltä kyseltiin. Siis ihmiset, jotka työskentelee samassa talossa eivät tienneet, että siinä on hotelli.. just.

 

 

 

 

 

Respan henkilökunta oli täälläkin erittäin ystävällistä ja palvelualtista. Pahoittelivat kovasti, että ei heti silloin puoli kymmenen aikaan aamulla saatu huonetta käyttöömme. Odotellessa käytiin testaamassa pihapiirin kahvila-ravintola, josta sain ihan kelvollista Currya. Nam.

Huone oli 11. kerroksessa ja jo huoneen oven lukko oli ultramoderni. Puhumattakaan itse huoneen sisustuksesta ja kaikista vempaimista. Wau. Kyllä huomasi, että hotelli on rakennettu vuonna 2008. Kaikki oli niin modernia ja siistiä.

Täällä meillä oli yksi leveä sänky käytössämme ja mahduttiin sinne hieman paremmin kuin edellisessä paikassa kahteen erilliseen vuoteeseemme. Huone oli erittäin tilava ja siellä oli olohuoneen lisäksi kunnon keittiö kaikkine tarvikkeineen. Ainoa, mitä kaipasin, oli kunnollinen paistinpannu. Pannu oli kyllä, mutta se oli niin kuprulla pohjasta, että muistutti lähinnä wokkipannua kuin peruspannua, jolta se ulkoisesti näytti.

Hotellin asukkaiden käytössä oli käytössä myös uima-allas, joka sijaitsi naapuri talon pihassa. Altaan käytöstä meni ihan länsimaisen suuruinen lisämaksu, eli 70/35 yuania, mutta maksoimme sen mieluusti siitä ilosta, että päästiin uimaan.

Olympiahenkeä ja Kung fun taikaa

Äidin synttäripäivä. Toista kertaa niitä juhlitaan kotimaan kamaran ulkopuolella. Kuuskytvuotispäiviä juhlittiin Islannissa ja Tanskassa, nyt kaksi vuotta myöhemmin ollaan Kiinassa. Kuten juhlapäivään sopi, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta – tai no, niin kirkkaalta kuin se saasteiden himmentämässä Pekingissä voi olla – ja lämmintä oli jälleen noin 37-38 astetta.

Juhlapäivää juhlistettiin tutustumalla vuoden takaisten olympialaisten päänäyttämöihin. Olympiastadionille pääsee kätevästi metrolla, sinne on ihan oma poikkilinja Linjan 2 metrolta. Kätevää. Kun noustiin ylös metrotunnelista Olympia-alueelle oli jälleen aika levittää leukaperät hämmästysasentoon. Taivaallisen rauhan aukio on PIENI paikka verrattuna siihen kävelybulevardiin, joka menee olympiastadionin ja uimastadionin välistä aina jonnekin, ties minne, asti. Paikalle mahtuisi varmaan muutama miljoona ihmistä – ja kevyesti. Oli kuin olisi kävellyt jotain maailmankaikkeuden valtatietä. Huimaa.

Itse tähän Pekingin kansalliseen stadioniin, ”linnunpesään”, pääsi tutustumaan sisälle. Liput maksoivat 50/25 yuania ja olivat melkoisen ylihinnoiteltuja siihen nähden millaisen elämyksen sillä rahalla sai. Stadion oli ihan hieno, mutta ei mitään sen suurempaa elämystä kyllä tullut. Siis siellä portin sisäpuolella. Ulkopuoli oli paljon, paljon mielenkiintoisempi. Rakennus ei näytä ulospäin mitenkään valtaisalle, mutta sinne mahtuu 100 000 katsojaa, yli tuplaten Helsingin stadionin katsojamäärä. Stadionin vastapäätä oli toinen mielenkiintoinen rakennus – ainakin ulkoa käsin – Pekingin uimastadion ”Water Cube”. Emme menneet sisälle, koska sinnekin olisi ollut oma erillinen pääsymaksunsa. Luulen, että ulkokuori oli tässäkin tapauksessa kiinnostavampi kuin sisäpuoli. Otosta kiinnostavinta oli varmastikin näiden kahden stadionin väliselle bulevardille jäänyt vesitaideteos, jonka ”sisälle” pääsi juoksemaan – ja kastumaan läpimäräksi. Teki varmasti hyvää siinä helteessä.

The Legend of Kung fu

Synttäreitä juhlistettiin illalla myöhemmin the Red Theatren huimaakin huimemmalla esityksellä, jossa kerrottiin Chun Yin tarina Kung fun legendasta. En ole eläessäni nähnyt koskaan mitään yhtä vaikuttavaa. Mitään näin puhuttelevaa. Mitään, mikä olisi nostanut näin voimakkaita tunteita teatterin katsomossa. Itkin useaan otteeseen ihan vain sen vuoksi, kun se, mitä näin, oli niin mahtavan vaikuttavaa. Menkää ja katsokaa itse. Tässä linkki sivuille, josta löytyy tiivistetty video illan showsta.

Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki

Viikko alkoi meidän osalta varsin turistimaisissa tunnelmissa.

Aamupalan jälkeen otettiin taksi Tiananmenin aukiolle. Matka aukiolle hotellilta oli vain reilu kilometri, mutta ajateltiin säästää koipiamme loppupäivän kävelyille. Viisas ratkaisu. Päivästä tuli jälleen kuuma. Aurinko porotti välillä pilvien lomasta ja lämpötila kohosi 35 asteeseen. Muistettiin jopa pakata sateenvarjot mukaan päivän retkivarustukseen – ei sillä, että olisi satanut vaan että pääsi auringolta suojaan varjon alle. When in China do as the Chinese do.

Suotta ei toria sanota maailman suurimmaksi toriksi. Väittävät että aukiolle mahtuu miljoona ihmistä kerrallaan seisomaan. En epäile. Itse asiassa torilla oli harvinaisen mukavaa olla. Ei ollu yhtään pulua eikä lokkia! Ja päinvastoin kuin muualla Pekingissä (tai Helsingin kauppatorilla) kukaan ei töninyt tai ollut ihan iholla kiinni. Oli kerrankin tilaa suomalaisen reviiriajattelunkin mukaan. Ihanaa.

Olisin halunnut käydä pällistelemässä Maon balsamoitua ruumista, mutta mausoleumi on kiinni maanantaisin. Enkä tiedä kuinka tervejärkistä on käydä tuijottamassa jonkun toisen kuollutta ruumista.. not very.. mutta olisihan se pitänyt nähdä. Kuolleiden sijaan tyydyimme ihmettelemään Maon valtavaa kuvaa Taivaallisen rauhan portin ylälaidassa. Komia kuva.

Taivaallisen rauhan aukion ja Kielletyn kaupungin välissä kulkee Pekingin pääkatu, jonka nimi vaihtuu sen mukaan missä kohti katua olet. Tie on ihan älyttömän leveä ja sen ylitystä ei kannata edes ajatella. Kiinassa autoilijat eivät todellakaan väistä jalankulkijoita. Parempi suosiolla käyttää erillisiä teiden alitustunneleita.

Kielletyn kaupungin puolella rauhasta ja tilasta ei ollut tietoakaan. Jonotin meille pääsylippuja (60 yuania per nenä) reilun puolituntia paahtavassa helteessä tuhansien kiinalaisten ja turistien kanssa. Kannatti jonottaa. Alue oli valtava ja herätti luultavasti muutaman uinuvan synapsiyhteyden aivoissani. Pisti miettimään, että miten ihmeessä tällaista on pystytty rakentamaan silloin 1400-luvulla. Alue oli aikanaan kielletty muilta kuin ylimystöltä ja se oli tuolloin myös Ming- ja Qing-dynastioiden keisarien asuinpaikka.

Sanotaan, että Kielletyssä kaupungissa on 800 rakennusta ja niissä 9999 huonetta. Koska Jumalalla on taivaassa 10 000 huonetta ja keisarilla ei voinut olla enempää kuin Jumalalla, siksi tuo 9999. Palatsialue on noin kilometrin pitkä ja lähes yhtä leveä. Näkemistä olisi riittänyt varmasti useammaksikin päiväksi. Me kuljimme itälaidan seinänvierustoja pitkin ihan vain välttääksemme suurimmat ihmisjoukot ja pysyäksemme edes osan päivästä varjossa muurien suojassa. Käytiin myös ihmettelemässä palatsin aarteita, kultaisia teekuppeja ja isoja jadepatsaita. Jollain on ollut aikanaan fyrkkaa…

Kielletyn kaupungin pohjoisportilta otettiin taksi Qianhain puistoon, joka on osa ”Shicha Hain perinnemaisema turistialuetta”, ja sijaitsee kuuluisamman Beihai Parkin pohjoispuolella. Qianhain järven rannalla on lukuisia ravintoloita, joista yhteen mekin istahdimme syömään pitkän päivän päätteeksi. Otto sai pitkästä aikaa kaipaamaansa länsimaista ruokaa ja minäkin söin pizzan – täytteenä tosin Pekingin ankkaa :). Ravintola-alue oli varsin viehättävällä paikalla, lootukset kukkivat aivan ravintolan terassin edustalla. Mahtavaa.

 

 

 

 

 

Illallisen jälkeen käveltiin vielä eteläisen Beihai-puiston halki ja nautittiin upeista maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta järven rannalla. Jälleen lootukset kukkivat ja veneet lipuivat järvellä. Olisi melkein itsekin tehnyt mieli vuokrata polku- tai sähkövene ja lillua hetki järvellä.

Beijing Zoo ja Aquarium – päivä pandojen kanssa

Toinen Peking-päivä vietettiin Pekingin eläintarhassa. Sää oli jälleen kuuma ja kostea.

Mentiin hotellilta eläintarhaan taksilla, koska lähin metropysäkki näytti kartan mukaan olevan melko kaukana eläintarhasta ja tuossa helteessä kilometritolkulla kävely ei hirveästi houkutellut… Kiinassa taksilla matkustettaessa on äärettömän tärkeää joko A) osata kiinaa tai B) olla osoite, jonne on menossa kiinaksi kirjoitettuna ja mielellään sen lisäksi myös kartta. Meillä onneksi oli hyvä kartta, koska pelkkä paikannimi ei kertonut taksikuskille mitään – vaikka nimi oli siis kirjoitettu kiinaksi..

Eläintarhan sisäänpääsymaksu oli 120/60 yuania ja se sisälsi pääsymaksut myös Panda-alueelle sekä Aquariumiin, joihin muutoin olisi ollut erilliset lisämaksut. 

Pekingin eläintarha on alueena valtava. Monta kertaa Korkeasaaren kokoinen vehreä alue. Itse eläinten häkit olivat välillä melko karuja ja tuli mieleen, että mitenkähän eläimen mahtavat niissä voida. Mutta onko missään maailmassa eläimillä tarhoissa hyvä olla.. Pekingissä tuntui, että osalla eläimistä olot olivat oikein hyvät, osan oloissa olisi parantamista ollut hurjasti.

Emme jaksaneet kiertää koko aluetta läpi vaikka kävelimme koko päivän. Tärkeimmät tuli kuitenkin nähtyä. Tietenkin ykkösenä oli jättiläispanda. Pandoja oli useampi ja niille oli siis oma erillinen alueensa eläintarhassa ja sinne olisi ollut lisämaksu, jos ei olisi ostanut tuollaista Aquariumin sisältävää pääsylippua.

Alueesta oli onneksi jaossa selkeä kartta, jonka avulla oli suht helppoa liikkua. Lisäksi alue oli hyvin kyltitetty etäisyyksineen. Tiesi, että montako kilometriä on vielä käveltävä, jotta pääsee näkemään sarvikuonot tai pingviinit..

Yksi asia joka toimi eläintarhan lisäksi joka puolella kaupunkia oli julkiset vessat. Niitä on runsaasti ja hyvin löydettävissä kylttien avulla. Toisin kuin Suomessa, vessat eivät maksa mitään. Yleensä wc:t ovat ns. reikä lattiassa -mallia, mutta suurin osa tiloista oli varsin siistejä. Paperia ei ihan joka paikassa ollut saatavilla, joten kannattaa kuljettaa omia mukanaan. Käsienpesupaikat sen sijaan oli aina kunnolliset.

Pekingin eläintarhan yhteydessä on maailman suurimmaksi väitetty Aquarium, jossa mielestämme kannattaa kyllä käydä. Talo oli valtava ja nähtävää paljon. Lisäksi tiloista oli tehty visuaalisesti tosi kivat. Pääsylippuun sisältyi myös reilun puolen tunnin delfiini-/merileijonaesitys isossa auditoriossa. Show oli hieno, mutta ehkä hauskempaa kuin itse eläimet, oli nähdä kuinka tuhannet ja tuhannet katsomossa istuneet kiinalaiset innostuivat eläinten tempuista villisti. Meteli oli korvia huumaavan kova ja hymy oli jokaisen naamalla 🙂

Ni hao Beijing! Ensimmäinen päivä – orientoitumista ja shoppailua

Kaikki Pekingiin saapuvat matkailijat skannattiin lämpökameroilla ennen passitarkastusta sikainfluessan varalta.. Vielä edellisenä päivänä  terveysviranomaiset olivat tarkistaneet jo koneessa kaikki matkustajat, mutta meidän saapumisaamuna käytännöstä oli luovuttu. Muistan, että vastaava skannaus oli käytössä myös kolme vuotta sitten, kun viimeksi olin Kiinassa. Silloin taisi olla lintuinfluenssa uhkana…

Saatiin hotellihuone heti käyttöömme vaikka saavuttiin jo joskus klo 10 jälkeen aamusta. Päästiin siis toisin sanoen heti vaihtamaan kevyemmät vaatteet päälle ja lähtemään tutustumaan ympäristöön. Sää Pekingissä oli pilvinen ja lämmintä oli ehkä noin 32 C. Kosteaa ja kuumaa toisin sanoen.

Tehtiin heti tutustumismatka lähiympäristöön. Käveltiin ensin – tai siis Otto meni potkulaudalla – Wangfujing Daijielle, joka lie kaupungin kuuluisin kävelykatu. Paikka jossa voi helposti bongata muita turisteja ja jossa on myös perusturistikrääsää myyviä pikkuliikkeitä ja satoja ravintoloita ja isoja tavarataloja.

Kävelykadulta jatkettiin matkaa kohti Taivaallisen rauhan aukiota ja Kiellettyä kaupunkia, mutta käännyttiin siinä torin kulmalla takaisin päin eikä menty sinne vielä tällä kertaa. Kuumuus oli sen verran kova, että levähtää piti useampaan otteeseen.

Illemmalla tehtiin eka taksimatka niin sanottuun Helmi-markettiin. Taksin käyttö on Pekingissä suorastaan luvattoman halpaa. Matka hotellilta markettiin maksoi 10 yuania, joka on taksin aloitustaksa ja jolla saa reissata melkoisen pitkän matkan. Toisin sanoen lyhyillä matkoilla taksin käyttö on erittäin edullista.

Tultiin Helmimarkettiin hieman liian myöhään. Kello taisi olla puoli kuusi illalla ja paikka meni klo 18 kiinni… tai sitten kello oli puoli seitsemän ja seiskalta meni tori kiinni.. Joka tapauksessa ehdittiin vain puoli tuntia tehdä ostoksia ja siinä ajassa Otto osti itselleen uuden DS-pelin, johon ladattiin 30 eri peliä. Hintaa jäi peleille, muistikortille ja kortinlukijalle yhteensä 300 yuania.Pelit ovat toimineet ainakin toistaiseksi aivan moitteettomasti.

Ei sitten ehdittykään enempää kierrellä paikassa, kun peliä tinkiessä meni se reilu puoli tuntia. Käväistiin vain kakkoskerroksessa ja vartijat ajoivat jo meidät takaisin alas ja ulos. Oli tarkoitus tulla vielä uudestaan, mutta jäi käymättä, kun oli niin paljon muutakin.

Kotimatka tehtiin polkupyörärikshalla, joka otettiin oikeastaan erehdyksessä. Tai siis ei oltaisi otettu, jos olisi ymmärretty että hinta: peukalo, etusormi ja keskisormi ei tarkoitakaan 3 yuania vaan 30 yuania… Tämä ymmärrettiin vasta kun tultiin perille ja oli maksun aika… Suostuttiin maksamaan vain yhdestä kyydistä ja saatiin suututettua kaksi hikistä polkupyöräkuskia… Onneksi Otto oli jo etukäteen opettanut, että peukalo ja etusormi tarkoittaa kahdeksan eikä kaksi… vältyttiin muutamalta muulta väärinkäsitykseltä tällä tiedolla.

Beijing Dong Dan Hotel

Lento Kiinaan Finnairin koneella kesti vajaat kahdeksan tuntia. Oltiin perillä Pekingissä aamulla vähän vaille yhdeksän. Sain nukuttua koneessa vain vähän, joten olo oli hieman nuutunut Pekingin helteiseen kesään saavuttaessa.

Otettiin kentältä taksi hotellille, jota ei meinannut ensin löytyä millään vaikka periaatteessa oltiin ihan oikeassa paikassa. Olin onnekseni älynnyt pyytää etukäteen sähköpostilla hotellin nimen ja osoitteen kiinaksi kirjoitettuna – ilman niitä tuskin oltais perille päästy lainkaan. Taksi kentältä hotellille maksoi tietulleineen 80 yuania, eli noin 8 euroa. Eli ei mitään.

Hotellin löytämistä vaikeutti se, että sen nimi ulkona olevassa kyltissä olikin Zhong An Inn eikä Dong Dan, kuten hotellin virallinen nimi on.. hmmm.. kiinalaista logiikkaa. Hotelli kuuluu Zhong An -ketjuun ja siksi tuo nimi.. Olisihan se pitänyt osata arvata.

Itse hotelli oli oiva valinta majapaikaksi ja suosittenkin sitä tahoille, jotka eivät vaadi luksusta, mutta hyvä sijainti on plussaa. Dongdanin metroasema oli alle 100 metrin päässä hotellilta, kadun toisella puolella kaupungin suurin (tai ainakin ihan valtava) ostoskeskus Oriental Plaza, kävelykadulle Wangfujing Daijille matkaa oli muutama sata metriä ja kielletty kaupunki ja Tiananmenin aukiokaan eivät olleet kaukana – kävelymatkan päässä.

 

Hotelliyö maksoi meiltä kolmelta kahden hengen huoneessa 259 yuania ja hintaan sisältyi aamupala. Aamiainen oli tosin mallia kiinalainen. Eli riisiä, papuja, munia, ituja, soijapapujuomaa… Otto ei suuremmin ilahtunut. Paahtoleipää sentään löytyi ja poika elikin sillä nuo ensimmäiset päivät. Itse nautin kyllä kovasti tuosta kiinalaisesta aamupalaversiostakin.

Koska Otosta ei mennyt lisämaksua huoneessa, tarkoitti se sitä, että poika nukkui mun vieressä yöt. Mikä tarkoitti, että minä itse en ihan hirveästi nukkunut.. Sängyt kun ovat leveydeltään 80 cm… vähän ahdasta oli, mutta sujui lopulta ihan hyvin, kun keksittiin nukkua varpaat vastakkain eli päät eri päissä sänkyä.

Hotellihuone oli erittäin siisti, niin kylppäri kuin itse huonekin. Oli taulutelkkari ja olisi ollut langallinen nettiyhteyskin, jos vain olisi kone ollut mukana. Ja kiinalaiseen tapaan huonehintaan kuului myös joka päivä uudet tohvelit, hammasharja, kampa, shampoot…