Lomayhteenveto

Olipahan mahtava reissu! Jälleen kerran. Erilaista tässä oli se, että omat ennakkokuvani siitä, mitä risteily Karibialla on, romuttuivat jotakuinkin täysin. Minulla, kuten ilmeisesti melko monella muullakin on se käsitys, että A) risteilyt ovat ihan sikakalliita, B) niillä käy vain 75-vuotiaita amerikkalaismammoja, jotka raahaavat lierihattuisia miehiään satamasta toiseen rumissa amerikkalaisten tuulipukuvastineessa, C) viikko laivalla on aivan helkutin tylsää. VÄÄRIN! Unohda ruotsinristeilyt -nyt puhutaan jostain ihan muusta.

Risteily oli oikeastaan varsin edullinen vaihtoehto kaukomatkaksi. Reissun aikana näki aivan valtavasti uusia paikkoja. Laivan asiakaskunta koostui melko tasaisesti 1-80-vuotiaista matkustajista, enemmistö kuitenkin ehkä noin 30-50 vuotiaita – ainakin tällä reitillä. Pohjoisempana lie nuorempaa porukkaa ja Euroopan risteilyillä arvaisin väen olevan himpun vanhempaa. Laivalla oli paljon mielenkiintoista ohjelmaa, johon olisi halunnut osallistua, mutta oli pakko valita runsauden pulan vuoksi. Jääpähän jotain ensi kerralle.

Oli ihanaa olla hemmoteltavana. Henkilökunta laivalla oli erittäin palvelualtista olematta kuitenkaan limaälllöttävää. Retkivalikoima oli monipuolinen, ja pystyi myös toimimaan täysin itsenäisesti ilman ohjaavaa ryhmää. RUOKA – se oli taivaallista. Ihan pelkästään ruoan takia suosittelen Karibian risteilyä. Voi syödä itsensä totaaliseen ähkyyn vaikka 24 h, jos niin haluaa. Ja kukapa meistä ei haluasi, eri asia kuka siihen pystyy..

Puerto Ricossa ruoka rajoittui pikaruokapaikkoihin meidän kokemuksen pohjalta. Tai ainakin, jos jotain muuta halusi, sai tehdä niin paljon töitä, että me emme siihen kyennet. Viikko pikaruokaa ei ketään tapa. Tosin kyllästyttää jo kovasti. Auton vuokraus on erittäin suositeltavaa, mikäli ei pelkää kaistapäistä liikennettä. Auto antaa valtavasti vapauksia liikkua paikasta toiseen. Ensi kerralle jäi vielä tsekattavaksi ainakin bioluminaatiolahdet ja maailman suurin UFO-satelliitti.

 

Ostoksilla Barcelonetan outleteissä

Ystäväni Ninan nettibongauksen perusteella ajelimme parina päivän kauemmas länteen Barcelonetan kaupunkiin, jossa oli suuri outlet-myymälöiden keskittymä. Huh mikä paikka! Täynnä shoppailtavaa 🙂

Otto osti jotain merkkivaatteita pari kassillista, äiti löysi myös Niken lenkkarit ja minä päädyin ostamaan vitamiineja. No ostin mä vaatteitakin. Ihanaa, kun voi ostaa jotain mikä on laaduksta, mutta ei silti maksa maltaita. Oikeastaan ihan näiden outletien vuoksi kannattaa joskus lähteä matkalle. Pelkkää säästöä koko matka 🙂

Barcelonetaan on helppo löytää. San Juanista ajaa vain länttä kohti moottoritietä nro 22, kunnes tulee liittymä nro 55 ja kääntyy siitä sitten pikkutielle. Outlet-keskus näkyy motarille, joten loppusuunnistus on helppoa.

Lepolomaa Doradossa – Hyatt Hacienda del Mar

Olin varannut hotels.comin kautta meille hotellin Puerto Ricon pohjoisrannikolta, reilut 30 km länteen pääkaupungista San Juanista, pienestä kaupungista nimeltään Dorado. Löysimme Isla Verdeltä Doradoon hyvin ilman eksymistä. Ajoimme pääasiassa moottoritietä 22 tietullien kautta Doradoon asti, kääntyen liittymästä nro 22, josta sitten pikkuteitä rannikolle. Helppoa lopulta, kun oppi lukemaan paikallisia tieliikennemerkintöjä.

Hyatt Hacienda del Mar

Hotellimme oli apartamentoshotelli, hieman kulunut mutta kotoisa. Meillä oli iso huone omalla parvekkeella ja keittiöllä, jossa oli jääkaappi, leivänpaahdin, mikro ja kahvinkeitin. Hotellihintaan ei kuulunut aterioita kuten ei muualla Puerto Ricossa yleensäkään. Siksikin tämäntyyppinen hotelli oli meille ideaali. Sen sijaan meillä oli maksutta käytössämme yksi Puerto Ricon suurimmista uima-altaista kuumine porealtaineen, tenniskentät, täyspitkä minigolf-kenttä, koriskenttä, beachvolley-kenttä, iso lasten kiipeilyteline ja mahtava lähes yksityinen ranta. Kaikki uimarannat Puerto Ricossa ovat julkisia rantoja, mutta syrjäisen sijainnin takia tämä ranta oli lähes autio ja vain lähinnä hotellivieraiden käyttämä.

Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja ei suuttunut vaikka kadotimme minigolf-palloja tai haimme ylimääräisiä pyyhkeitä ym. Ihan mahtavaa oli myös ilmainen nettiyhteys ja koneet hotellin aulassa. Oli mukavaa päästä lukemaan, kuinka Suomessa oli samaan aikaan kylmintä 50 vuoteen ja painua sitten takaisin rannalle hikoilemaan :).

Hotellilla oli myös joka päivä jotain ohjelmaa lapsille. Tarjolla oli leffoja ja kisailuja – meillä aika tuntui kuluvan ihan muutoinkin, joten jätimme ohjatut ohjelmat väliin.

Allasbaari auki aamusta iltaan

Olin lukenut tripadvisorin kommenteista tai jostain, että hotellilla ei ole ruokatarjoilua kuin vain tiettyyn aikaan päivästä, mutta tämä asia oli selvästi muuttunut niistä kommenteista. Baari oli auki aamuvarhaisesta iltamyöhään. Emme kuitenkaan syöneet siellä kuin kerran, sillä kävimme mielummin lähikylillä syömässä tai marketissa hakemassa jotain syömistä huoneeseen. Lähistöllä oli parikin ostaria, josta sai sekä ruokaa että vaatteita edullisesti. Otto tyhjensi myös paikallisen Game Stopin ostamalla edullisesti käyttettyjä PlayStation2-pelejä. Näihin peleihin piti tosin sitten Suomessa ostaa koodinpurkaja, jotta pelit saatiin toimimaan, koska ne olivat tietenkin US-koodattuja. Mutta hyvin toimivat purkajan avulla.

 

Muutamia lisäkuvia Doradosta tämän linkin takana. Ja Puerto Ricosta tämän linkin takana.

Autovuokraus Puerto Ricossa – toimii!

Kun Royal Caribbeanin retkibussi heitti meidät San Juanin lentokentälle soitin sieltä autovuokraamoomme Charlie’s Car Rentaliin, josta meidät tultiin tila-autolla hakemaan vuokraamolle. Kätevää. He olisivat hakeneet ilmaiseksi myös laivaterminaalista, mutta tällä kertaa valitsimme tämän tavan. Voin erittäin lämpimästi suositella kyseistä firmaa, jos mietitte uskaltaako paikalliselta firmalta vuokrata. Palvelu oli erittäin hyvää ja kaikki toimi niin kuin oli sovittu.

Vuokraamo sijaitsi fyysisesti hyvin lähellä ensimmäisen yön hotelliamme Isla Verdellä. Tosin tajusin tämän vasta sitten, kun olimme loman lopussa palauttamassa autoa :D: Olin netissä varannut meille C-luokkaan kuuluvan auton, joka oli Kia Rio automaattivaihteella. Auto oli uusi, hyväkuntoinen ja muutoinkin hyvä peli ajella. Vuokraus sujui kuin muuallakin maailmassa. Luottokortilta otettiin vakuus, jonka sai parin päivän viiveellä palauttaessa takaisin.

Itse vuokraus oli hyvin edullista. Koko hinta oli 295 $ oli kuuden päivän vuokra, josta itse auton vuokra maksoi noin puolet. Otin nimittäin kaikki mahd0lliset vastuuvakuutukset, jotta mahdollisessa kolaritilanteessa ei tarvitsisi käydä maksumieheksi.

Liikennekulttuuri Puerto Ricossa on hyvin hmmm latinoa.. Ohitellaan mistä sattuu, ajetaan tuhatta ja sataa sekä osa autoista näkyi pysyvän kasassa lähinnä pyhällä hengellä. Meille ei onneksi mitään sattunut.

 

Paluu Puerto Ricoon, El Yunque – day 8

Royal Caribbeanilla on kyllä kaikki organisoitu viimeisen päälle hyvin. Edellisiltana pakatuttuihin laukkuihin oli meille annettu laitettavaksi eriväriset ja eri numeroilla varustetut tagit, joiden perusteella laukut löytyivät omasta rivistään satamahallista. Meidän koodi oli pinkki nro 1. Laukut olivat 1. rivissä ja pinkillä koodilla ne löytyivät helposti.

Ennen laivasta poistumista ”me pinkit” kokoonnuimme Imperial loungeen klo 7.45 mennessä. Siellä meille post-touriin osallistuville jaettiin rintapieliin uudet tarrat, jonka perusteella meidät ohjattiin satamassa oikeaan bussiin. Käsittämättömän nerokasta kaitsentaa ilman, että tunsi itsensä tarhalapseksi.

Matkalaukkujen poiminnan jälkeen oli muodollinen passi- ja tullitarkastus. Pari sanasta ja sillä selvä. Satamassa sitten nostettiin matkalaukut kuorma-auton kyytiin. Se vei ne valmiiksi lentokentälle meitä odottamaan sillä aikaa, kun me lähdimme vielä käymään El Yunquen sademetsässä retkellä.

Tämä retki ei mikään kovin ihmeellinen ollut. Olisi ehkä kannattanut jättää väliin, mutta ajattelin, että on helppoa meidän jatkon kannalta, kun pääsemme suoraan lentoasemalle ilman että meidän tarvitsee raahata laukkuja minnekään itse.

Retkellä ajoimme Puerto Ricon itäosiin vuoristoon ja siellä USA:n ainoaan sademetsään El Yunqueen. Pysähdyimme ensin luontokeskuksessa, jossa me näimme lähinnä vain kahvilan jonon, koska Otolla oli nälkä ja jonotimme ranskalaisia.. Noh, en tiedä olisinko muutoinkaan jaksanut tutustua keskukseen sen ihmeemmin. Keskuksesta ajoimme sitten ylemmäs vuoristoon ja teimme lyhyen kävelyn sademetsässä. Boring.. Ei oikein sykähdyttänyt – tai ehkä olen vain nirso, mutta Indonesian ”suuressa ja villissä” sademetsässä käyneenä tämä oli lähinnä kuin olisi Korkeasaaressa pistäytynyt. Mutta autenttista sentään oli.. sademetsässä kun oltiin niin saatiin kyllä useampikin sadekuuro niskaamme. Hyvä.

Risteily alkaa – day 1

Lähdimme joskus vähän ennen kahta taksilla hotellilta kohti Pan Americanin laituria, josta Royal Caribbeanin laivat lähtevät. Taksimatka maksoi tippien kanssa 30 $. Satamassa kaikki oli organisoitu kuin Saksassa konsanaan. Jono kulki ulkona katoksen alla, tai itse asiassa jonoja oli kaksi. Ensin jonotettiin paikkaan, jossa luovutettiin matkalaukut kuljetettaviksi laivaan. Itse ei tarvitse viedä kuin käsimatkatavara – tai ei sitäkään tarvitse itse viedä jos ei halua. Suositeltavaa on kuitenkin ottaa jotain vaihtovaatetta tm. mitä illalla voi tarvita. Laukut toimitettiin hytin ovelle vasta myöhemmin illalla. Jonotettaessa jaettiin matkalaukkuihin tagit, joihin kirjoitettiin hyttinumero ja nimi. Lisäksi siinä odottaessa täytettin terveystutkimuslaput, joissa kyseltiin erinäisiä kysymyksiä viimeaikaisesta terveydentilasta ym.

Laukkudropin jälkeen oli passi- ja lipputarkastus sekä käsimatkatavaran läpivalaisu. Alkoholiahan laivoille ei saa viedä, joten viimeistään tässä vaiheessa ne poimitaan pois matkatavaroista. Ne saa toki takaisin sitten ennen paluuta lähtösatamaan.  Tämän jälkeen oli vuorossa check-inn sukunimen mukaan jaetuissa tiskeissä. Ei ollut minkäänlaisia jonoja. Saatiin hyttikortit ja päästiin alkamaan varsinainen risteily. Hyttikortteihin oli merkitty valmiiksi illallissalin nimi, johon olin bookannut meille illallisia etukäteen. Kortissa oli myös merkintä pelastusveneen numero sekä tieto siitä, että olin ostanut Coca-Cola-paketin ennakkoon – eli rajattomasti limuja – sekä saimme termosmukit limuja varten Oton kanssa.

Laivaan mennessä oli vielä kertaallen matkatavaroiden läpivalaisu – sekä tietysti se pakollinen valokuvaus.. Meidän hytti 7610 oli suht keskellä laivaa, enemmän peräpäässä kuitenkin. Hytin pystyi itse valitsemaan, kun teki risteilyvarauksen. Meidän hytti oli laivan menosuuntaan vasemmalla puolella eli paapuurissa. Valinta oli hyvä, sillä lähes kaikissa satamissa maihinnousu tapahtui siltä puolen ja oli mielenkiintoista seurata elämää maissa omalta parvekkeelta.

Olin tilannut etukäteen hyttiin alkoholitonta kuohuviiniä, jotta Ottokin voisi sitä nauttia, sekä pullon valkoviiniä ja suklaakakun. Viini ja kuohari oli jo valmiina ja kakku tuotiin jonkin ajan kuluttua. Oli sitä mukava sitten istuskella parvekkeella, katsella muiden laivaannousua ja nauttia kakkua kera kuohuviinin 🙂

Pelastusharjoitus kaikille matkustajille

Kello 18 oli vuorossa koko laivan matkustajille pakollinen pelastautumisharjoitus. Jokaisen piti mennä omalle pelastautumisasemalleen. Otto sai jo laivaan noustessa ranteeseensa rannekkeen, johon oli merkitty mille pelastusasemalle hän kuluu. Tosi tilanteessa henkilökunta ohjaa lapset oikeille pelastusveneille ja vanhempien tarvitsee vain huolehtia, että itse päätyvät oikealle asemalleen.

Tutustumista laivaan

Laiva oli aivan valtava. Siis oikeasti.. Huh. Suomalaisena sitä kuvitteli, että onhan nämä laivat nähty, kun lapsesta asti on noilla risteilijöillä tullut seilattua Itämerta iskän luo Ruotsiin ja muutoinkin. Mutta joo. Tämä laiva oli ISO. Laivassa oli 15 kerrosta, useita uima-altaita, kiipeilyseinä, lenkkirata, kuntosali, luistinrata, koriskenttä, minigolf, lukuisia ravintoloita, leffateatteri jne. Otto ehti heti ensimmäisenä testaamaan uima-altaan, minä en vielä ja äiti raukka ei kipsinsä kanssa muutoinkaan päässyt. Keskityimme siis nauttimaan piña coladaa 😀 ja pelattiin minigolfia, koripalloa ja pingistä…

Illallista syötiin myöhemmin kantapaikaksi osoittuneessa Windjammer-ravintolassa. Ravintola oli perinteinen buffa toiminnoiltaa, mutta ruoan laatu ja monipuolisuus hakkaa ruotsinlaivojen tarjonnan mennen tullen.

Oma hytti-isäntä

Jokaisella hytillä oli oma hytti-isäntä. Tai kai emäntiäkin ehkä oli, ei vain sattunut minun silmiini meidän kerroksessa. Meidän hytti-isäntä oli nimeltään Antonio ja hän oli filippiineiltä. Antonio kävi esittäytymässä meille ja kertoi hytin toiminnallisuuksista. Lisävuode, jossa Otto nukkui, oli fiksusti sijoitettu kattoon meidän parivuoteen yläpuolelle. Näin se ei vienyt tilaa keneltäkään päiväaikaan. Ensimmäisenä iltana taivuimme kaikki aikaisin nukkumaan – yksinkertaisesti silmät eivät pysyneet pitkään auki.

Päivä San Juanissa

Herättiin aamulla klo 8 maissa levänneinä ja käytiin aamiaisella hotellin yhteydessä olevassa kahvilassa, joka muistutti kovasti Paluu tulevaisuuteen -leffan 50-luvun baaria. Makee paikka :). Isla Verden upea uimaranta oli vain noin 200 metriä hotellilta, joten suunnistimme aamupäiväksi sinne. Hotellin respaan sai jättää laukut ilmaiseksi säilöön, joten mehän hyödynsimme tilanteen heti. Meillä oli reilusti aikaa levätä ennen laivalle siirtymistä.

Oli niiiiin ihanaa! Aurinko paisto, meri oli lämmin ja hiekka valui varpaiden välistä. Käveltiin rannalla ja uitiin, otettiin loman kunniaksi oluet ja limut ja lopuksi syötiin katugrillistä maailman parasta kanaa. Ottokin veti tripla-annoksen, kun se oli oikeasti niin älyttömän hyvää :). Ja edullista.. Kaksi kana-annosta ja 3 juomaa olivat yhteensä 8 $. Ranta oli erittäin siisti ja sieltä puuttui tyystin monen paikan pilaajat – rantakaupustelijat. Olisimme voineet jäädä alueelle useammaksikin yöksi.  Otto myös nautti Isla Verden loistavista parkour-olosuhteista juoksemalla kirjaimellisesti seinille ja kaiteille.

Kohti Puerto Ricoa

Lähdimme matkaan 12.2. Finnairin lennolla AY33 kohti New Yorkia.  Lähtö oli klo 14.10 ja perillä olimme vähän ennen klo 16 iltapäivällä. Matkaa Finnairin näyttötaulun mukaan oli 6613 km. Nopeasti kilometrit sujahtivat alla ja laskeuduttiin aikataulussa JFK:lle. Otto hihkui innosta, kun lähestyttiin NYC:ia: oli hauska seurata lähiöiden elämää koneen ikkunoista.

Kentällä virkailija piti ihmismassat käsittämättömän hienosti otteessan. Jokaiselle oli oma paikkansa ja sooloilua ei suvaittu ilman ripitystä.  Passivirkailija kyseli melko tarkasti taustoja, mm. että onko lapsen isä tietoinen siitä, että lapsi on täällä matkalla mukana ja mikä matkan tarkoitus on. Me luultavasti pääsimme helpommalla kuin monet muut, koska määränpäämme oli Puerto Ricossa ja olimme vain transfermatkustajina NYCssa. Silmistä otettiin valokuva ja molemmista käsistä kaikkien sormien sormenjäljet.

Passintarkastuksen jälkeen haettiin laukut hihnalta ja vietiin ne itse viereisessä huoneessa olleelle toiselle liukuhihnalle, josta ne ohjattiin jatkolennolle.  Turvatarkastuksia oli useita. Äitini joutui ties mihin läpivalaisuihin, kun matkusti käsi kipsissä. Kaikki tosin tehtiin varsin ystävällisessä hengessä. Meillä oli koneen vaihtoaikaa nelisen tuntia ja nämä edellä mainitut muodollisuudet veivät siitä noin kaksi tuntia. Ei siis kannata kovin lyhyttä vaihtoyhteyttä valita, mikäli lentää JFK:n kautta.

Jatkolento San Juaniin viivästyi pari tuntia. Istuimme kaikki jo koneessa, kun yhtäkkiä kone meni täysin pimeäksi ja sähköttömäksi. Useamman kerran. Oli hieman epämiellyttävää jatkaa lentoa, kun tuli vain mieleen, että entä jos tämä sähköblokki tapahtuu ilmassa. Kapteeni lohduttelikin useampaan otteeseen lennon aikana, että kaikki on kunnossa ja pääsemme turvallisesti perille. Perijenkkiläiseen tyyliin muutama matkustaja kyllä panikoi ja kyseenalaisti turvallisuutta vielä kun oltiin ilmassa.. Aivan kuin asialle olisi silloin vielä voinut valittamalla saada tehtyä.

Perille päästiin kuitenkin hienosti – tosin vasta kello 02 yöllä, kun alunperin piti puolilta öin olla. San Juanin kentällä takseja oli riittävästi ja kaikki olivat isoja tilatakseja, joihin mahtuu niin isompi porukka kuin isot määrät matkatavaroitakin.

Meidän ensimmäisen yön hotelli sijaitsi lähellä lentokenttää ja rantaa. Nimeltään hotelli oli Coral by the Sea. Perustasoinen hotelli, jossa oli suuri huone kahdella queen size – sängyllä.