Archive for the 'Adventure of the Seas' Category

Paluu Puerto Ricoon, El Yunque – day 8

Royal Caribbeanilla on kyllä kaikki organisoitu viimeisen päälle hyvin. Edellisiltana pakatuttuihin laukkuihin oli meille annettu laitettavaksi eriväriset ja eri numeroilla varustetut tagit, joiden perusteella laukut löytyivät omasta rivistään satamahallista. Meidän koodi oli pinkki nro 1. Laukut olivat 1. rivissä ja pinkillä koodilla ne löytyivät helposti.

Ennen laivasta poistumista ”me pinkit” kokoonnuimme Imperial loungeen klo 7.45 mennessä. Siellä meille post-touriin osallistuville jaettiin rintapieliin uudet tarrat, jonka perusteella meidät ohjattiin satamassa oikeaan bussiin. Käsittämättömän nerokasta kaitsentaa ilman, että tunsi itsensä tarhalapseksi.

Matkalaukkujen poiminnan jälkeen oli muodollinen passi- ja tullitarkastus. Pari sanasta ja sillä selvä. Satamassa sitten nostettiin matkalaukut kuorma-auton kyytiin. Se vei ne valmiiksi lentokentälle meitä odottamaan sillä aikaa, kun me lähdimme vielä käymään El Yunquen sademetsässä retkellä.

Tämä retki ei mikään kovin ihmeellinen ollut. Olisi ehkä kannattanut jättää väliin, mutta ajattelin, että on helppoa meidän jatkon kannalta, kun pääsemme suoraan lentoasemalle ilman että meidän tarvitsee raahata laukkuja minnekään itse.

Retkellä ajoimme Puerto Ricon itäosiin vuoristoon ja siellä USA:n ainoaan sademetsään El Yunqueen. Pysähdyimme ensin luontokeskuksessa, jossa me näimme lähinnä vain kahvilan jonon, koska Otolla oli nälkä ja jonotimme ranskalaisia.. Noh, en tiedä olisinko muutoinkaan jaksanut tutustua keskukseen sen ihmeemmin. Keskuksesta ajoimme sitten ylemmäs vuoristoon ja teimme lyhyen kävelyn sademetsässä. Boring.. Ei oikein sykähdyttänyt – tai ehkä olen vain nirso, mutta Indonesian ”suuressa ja villissä” sademetsässä käyneenä tämä oli lähinnä kuin olisi Korkeasaaressa pistäytynyt. Mutta autenttista sentään oli.. sademetsässä kun oltiin niin saatiin kyllä useampikin sadekuuro niskaamme. Hyvä.

U.S. Neitsytsaaret, St. Thomas – day 7

Jälleen aurinko paistoi meille, kun saavuimme tällä kertaa Charlotte Amalien satamaan Yhdysvaltain neitsytsaarilla, St. Thomasilla. Päivän retkemme oli nimeltään Turtle Cove Sail & Snorkel Tour. Odotellessamme retken alkua tapasimme San Juanin satamassa tutustumaamme chicagolaiseen Joaniin. Joan oli hämmästellyt Oton valtavia pinkkejä crockseja… poika kun oli lainannut mummin isot croksit, kun omat olivat jääneet Suomeen. No nyt oli pojallekin saatu uudet kengät Arubalta, ei tarvinnut enää mummin suurissa kengissä kulkea. Tämä Joan miehineen oli hauskaa seuraa ja äitikin pääsi treenaamaan kielitaitoaan seurustelemalla pariskunnan kanssa sillä aikaa, kun men Oton kanssa olimme meressä.

Matkustimme purjeveneellä luonnonsuojelualueelle. Matka kesti noin 45 minuuttia. Saaren ympärillä vesi oli uskomattoman väristä. Ihan käsittämättömän kaunista. Siis oikeasti. Wau. Snorklailimme saaren edustalla, jossa ei ollut paljoa koralleja, mutta alue oli kuuluisa siitä, että kilpikonnat viihtyvät siellä. Näimmekin useita konnia. Jotain uutta siis minullekin, en ole ennen luonnonvaraisia kilpikonnia nähnyt.

Royal Caribbeanin retkillä turvallisuus on ykkösasia. Snorklaamaan ei pääse ilman kelluntaliivejä, tosi voi valita itse että puhaltaako niihin ilmaa vai ei.

Retken miehistö oli jälleen kerran ihan mahtavaa. Palveluasenne on kohdallaan. Meno oli rentoa  ja hauskaa. Ei mitään nipotusta. Rommi virtasi ja jokainen sai hirvittävän ruman pirattitatuoinnin – minkä otti ihan mielellään kaiken lisäksi :D.

Retken jälkeen käytiin vähän shoppailemassa maissa. Löysin myös edullisen nettikahvilan, joten me jumitimme Oton kanssa itsemme sinne. Laivallakin on netti, mutta siellä tunnin surffailu maksoi 35$ ja tuolla maissa se maksoi vain 5 $. Olut maistui kummasti meripäivän jälkeen. Testasimme mummin kanssa paikallista neitsytsaarten olutta, joka oli erittäin hyvää ja halpaa – pullo maksoi 2,5  $ eli 1,80 euroa.

Ilta meni osittain pakatessa. Matkalaukut piti pakata valmiiksi klo 23 mennessä ja nostaa hyttien ulkopuolelle odottamaan. Siitä henkilökunta sitten vei laukut satamaan odottamaan meitä. Ja koska oli viimeinen ilta laivalla, söimme erityisen hyvin ja hartaudella ja väänsimme itsemme sitten täydellä mahalla yöllä poreammeeseeen vielä nauttimaan Karibian kuumasta yöstä. Laiva lillui koko illan St. Thomasin edustalla ja jatkoi vasta yöllä matkaa takaisin kohti Puerto Ricoa.

Lisää kuvia St. Thomasilta voit katsoa tämän linkin kautta.

Toinen päivä merellä – day 5

Meripäivän kunniaksi nukuttiin pitkään aamulla. Tai siis pitkään ja pitkään. Puoli kahdeksan oltiin ylhäällä koko porukka. Äidiltä oli tosiaan kuume laskenut ja olo parantunut. Käytiin Windjammerissa nirvanaisella ähkyaamupalalla.

Päiväksi emme suunnitelleet mitään ohjelmaa. Kunhan vain oltiin ja tehtiin mitä mieleen tuli. Tai siis Otto pakotettiin tekemään hieman läksyjä, mutta muutoin oltiin kuin ellun kanat. Pelattiin välillä minigolfia, uitiin ja otettiin aurinkoa. Ja käytiin luistelemassa. Luistimet olivat sellaista fits all – fits nobody -mallia, mutta kyllä niillä nyt luistelemaan pääsi. Kypärä oli pakollinen kaikilla – ja ihan aiheesta. Sen verran mielenkiintoisia luistelusuorituksia siellä oli. Luistelemaan ei myöskään päässyt ilman pitkälahkeisia housuja ja sukkia.

Lounaalla käytiin Vivaldi-ravintolassa, kun ei kerrankin ollut kiire minnekään. Meillä oli hauskaa kanadalaista pöytäseuraa. Ja ensimmäistä kertaa kuulimme suomea, kun turkkilainen tarjoilijamme täräytti laulaen Hämä-hämähäkin :). Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun suomea kuulimme. Koko laivalla ei ollut muita suomalaisia. Ruotsalaisia oli pari seuruetta, samoin norjalaisia ja tanskalaisia sekä yksi virolainen pariskunta. Muutoin vieraat olivat enimmäkseen jenkkejä tai kanadalaisia. Suites us.

Äiti sai vihdoin irrottaa kipsin kädestään hetkeksi ja pääsi uimaan. Mahtoi olla ihanaa. Hän ei tosin kyennyt kivulta vielä uimaan, mutta poreammeessa lillunta onnistui hyvin.

Illalla oli vuorossa risteilyn toinen muodollinen illallinen ja sinne mekin nyt sitten osallistuimme. Otto tosin vastahakoisesti puki puvun päälleen, mutta sai kyllä useita ihastelevia kommentteja keski-ikäisiltä tädeiltä :). Komea poika pitkässä tukassaan puku päällä. Meidän illallissali oli Mozart – nimetty tietysti meidän matkamaskottimme Mozartin mukaan..

Lisää kuvia laivalta voit tsekata tästä.

Aruba – day 4

Taas aamupala huoneeseen – tähän voisi vaikka tottua..

Aruballa meillä oli vuorossa retki nimeltään Sail, Snorkel, Swim and Swing. Lähtö oli klo 8.30 laivaterminaalista. Ajettiin ensin hulvattoman bussikuskin, banditosmiehen Soleimonin, kyydissä tuunatulla Banana-bussilla toiselle Aruban suosituimmista rannoista Palm Beachille, jossa hyppäsimme puisen purjelaivan kyytiin. Maisemat olivat käsittämättömän upeat. Aruballe voisin kuvitella tulevani ihan rantalomalle joskus. Tosin saari on melko pieni, joten tekemistä ei taida paljon muuta olla kuin nauttia merestä ja rannoista – mutta sehän yleensä riittää 🙂 Let’s go bananas!

Päivän aikana teimme merellä kolme pysähdystä snorklaamaan. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla oli uponnut laivanhylky. Tai siis kai kaikki hylyt ovat uponneita.. anyway. Ihan kiva. En ole ennen hylkyä nähnytkään, saati sitten snorklaamalla tutkinut elämää sen ympärillä.

Toinen pysähdys oli ihan rannassa, jossa oli jonkin verran pikkukaloja. Otto pelleili ja huuteli Pete-kalan perään. Tuttuja kuulemma Thaimaan loman ajoilta. Pete oli siis klownikala :). Itse ihastelin lähinnä meren mahtavaa väriä ja ihan vain nautiskelin snorklauksesta. Merenalaisista maisemista mikään ei ole oikein Malediiveilla käynnin jälkeen sykähdyttänyt. Ei ole tullut vastaan niiden maisemien voittanutta.

Kolmannella pysäkillä suurin osa heitti snorkkelit ja räpylät pois. Vuorossa oli retken Swing-osuus. Saimme hyppiä laivan kannelta merirosvolaivatyyliin köyden varassa mereen. HAUSKAA!  Äiti pysytteli kuumeisena laivan katoksen alla varjossa ja yritti nauttia katselemalla meidän pomppimista. Ja nautti samalla rum punchia. Liekö rommi vai se curçaolainen hevoslinimentti tehonnut, kun kuume laski seuraavaan yön aikana pois. Äidillä oli onneksi seurana hottikset Sweet Dushi ja Jalapeño -eli meidän kipparit 😉

Iltapäivällä äiti jäi hyttiin nukkumaan ja me lähdimme Oton kanssa kiertelemään Oranjestadin katuja. Käytiin Hard Rock Cafessa ja hauskassa ”dollaribaarissa” kaljalla. Jälkimmäisessä tutustuimme hauskaan venezuelalaiseen pariskuntaan, joka oli käynyt Suomessa. Ja me olemme käyneet Venezuelassa, joten meillä oli paljon yhteisiä jutun aiheita.

Illalla, kun laiva lähti ylittämään merta kohti itäistä Karibiaa alkoi tuulla todella kovaa. Erikoista on, että keinuntaa ei laivassa tuntunut lainkaan, mutta esim. minigolfin peluusta ei tullut mitään, kun tuuli siirsi pallot ja itsekään ei meinannut pystyssä pysyä. Mutta ei siis keinuttanut. Tämä on varmaan lohduttavaa tietoa muillekin matkapahoinvoinnista kärsiville. Minä itsehän en voi mennä edes Lintsille ilman matkapahoinvointilääkitystä, mutta tällä reissulla en tarvinnut lääkettä kertaakaan. Minigolfin sijaan menimmekin Oton kanssa nauttimaan drinksut Sky Bariin 😀

Lisää kuvia Arubalta voit katsella täältä Flickrin albumistamme

Päivä merellä – day 2

Heräsimme kaikki pirteinä joskus ennen klo 7 aamulla ja haisteltiin meri-ilmaa parvekkeelta. Minä aloitin urani lenkkeilijänä Karibialla. Kävin juoksemassa laivan kannella pienen lenkin. Näinhän se pitää aloittaa, aivan kuin lemmenlaivassa aikanaan 🙂

Aamupalalle mentiin illallispaikkaamme Windjammeriin. Aamupala oli aivan mahtava! Kaikkea mahdollista oli tarjolla kaurapuurosta muroihin, tuoreita hedelmiä, juustoja, munakasta, erilaisia leipiä ja pullia, leikkeleitä, you name it.. Mutta miksi ihmeessä kukaan söisi kaurapuuroa, kun kaikkea muuta ihanaa oli tarjolla.. Kahvikin oli ihan kelvollista.

Toisen risteilypäivän aikan ylitimme Karibianmeren ja matkasimme kohti Etelä-Amerikan rannikkoa. Olimme siis koko päivän merellä. Tämäkin oli meistä varsin osuva reittivalinta meille. Ei heti tarvinnut alkaa ”ryntäilemään” tutustumaan johonkin maakohteeseen vaan saimme ottaa ihan rauhallisesti laivaan tutustuen ja kansituoleilla maaten. Käytimmekin koko päivän laivaan tutustumiseen. Pelattiin suosikkipeliämme minigolfia, korista ja lentistä. Otto rullaluisteli rullaluisteluradalla, minä en uskaltanut kokeilla vaan tyydyin valokuvaamaan.

Koska oli ystävänpäivä oli laivalla paljon Valentine’s kamaa tarjolla. Ravintolat panivat parastaan ja kaupoista sai ostaa rekvisiittaa. Illalla olisi ollut myös matkan ensimmäinen formal dinner, mutta koska äiti oli sairaana emme valinneet istuvaa illallista vaan palasimme tuttuun Windjammeriin ja Island Grilliin. Koska melkein kaikki olivat pääruokasaleissa syömässä ja tarjoilijoilla oli paljon luppoaikaa, saimme erityisen hyvää palvelua Windjammerissa. Laivalla on muuten erityisen helppoa noudattaa karppaajan ruokavaliota – on niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla, että edes kaikkea ei ehdi testaamaan.

Laivalla jaetaan joka ilta hytteihin seuraavan päivän ”Daily planner”, jossa kerrotaan tulevan päivän ohjelma. Laivalla tapahtuu koko ajan hirvittävän paljon. On tietovisoja, showesityksiä, erilaisia kursseja niin ruoanlaitosta kuin liikuntaryhmiä ym. Meillä suuri osa jäi koettavaksi seuraavalle risteilylle. Ei yksinkertaisesti ennättänyt. Daily plannerissa myös kerrottiin pukukoodit kyseisen päivän illallisille, säätiedotus, vinkkejä maihinnousun kohteeseen, siinä oli päivän tarjouksia ym. ym. Viimeisen päälle ajateltua kaikki. Helppoa olla turistina – valmiiksi pureskeltua mutta ei kuitenkaan pakkosyötettyä. Voi valita mihin osallistuu tai osallistuuko yhtään mihinkään.

Tämän linkin takana lisää kuvia laivalta.

Risteily alkaa – day 1

Lähdimme joskus vähän ennen kahta taksilla hotellilta kohti Pan Americanin laituria, josta Royal Caribbeanin laivat lähtevät. Taksimatka maksoi tippien kanssa 30 $. Satamassa kaikki oli organisoitu kuin Saksassa konsanaan. Jono kulki ulkona katoksen alla, tai itse asiassa jonoja oli kaksi. Ensin jonotettiin paikkaan, jossa luovutettiin matkalaukut kuljetettaviksi laivaan. Itse ei tarvitse viedä kuin käsimatkatavara – tai ei sitäkään tarvitse itse viedä jos ei halua. Suositeltavaa on kuitenkin ottaa jotain vaihtovaatetta tm. mitä illalla voi tarvita. Laukut toimitettiin hytin ovelle vasta myöhemmin illalla. Jonotettaessa jaettiin matkalaukkuihin tagit, joihin kirjoitettiin hyttinumero ja nimi. Lisäksi siinä odottaessa täytettin terveystutkimuslaput, joissa kyseltiin erinäisiä kysymyksiä viimeaikaisesta terveydentilasta ym.

Laukkudropin jälkeen oli passi- ja lipputarkastus sekä käsimatkatavaran läpivalaisu. Alkoholiahan laivoille ei saa viedä, joten viimeistään tässä vaiheessa ne poimitaan pois matkatavaroista. Ne saa toki takaisin sitten ennen paluuta lähtösatamaan.  Tämän jälkeen oli vuorossa check-inn sukunimen mukaan jaetuissa tiskeissä. Ei ollut minkäänlaisia jonoja. Saatiin hyttikortit ja päästiin alkamaan varsinainen risteily. Hyttikortteihin oli merkitty valmiiksi illallissalin nimi, johon olin bookannut meille illallisia etukäteen. Kortissa oli myös merkintä pelastusveneen numero sekä tieto siitä, että olin ostanut Coca-Cola-paketin ennakkoon – eli rajattomasti limuja – sekä saimme termosmukit limuja varten Oton kanssa.

Laivaan mennessä oli vielä kertaallen matkatavaroiden läpivalaisu – sekä tietysti se pakollinen valokuvaus.. Meidän hytti 7610 oli suht keskellä laivaa, enemmän peräpäässä kuitenkin. Hytin pystyi itse valitsemaan, kun teki risteilyvarauksen. Meidän hytti oli laivan menosuuntaan vasemmalla puolella eli paapuurissa. Valinta oli hyvä, sillä lähes kaikissa satamissa maihinnousu tapahtui siltä puolen ja oli mielenkiintoista seurata elämää maissa omalta parvekkeelta.

Olin tilannut etukäteen hyttiin alkoholitonta kuohuviiniä, jotta Ottokin voisi sitä nauttia, sekä pullon valkoviiniä ja suklaakakun. Viini ja kuohari oli jo valmiina ja kakku tuotiin jonkin ajan kuluttua. Oli sitä mukava sitten istuskella parvekkeella, katsella muiden laivaannousua ja nauttia kakkua kera kuohuviinin 🙂

Pelastusharjoitus kaikille matkustajille

Kello 18 oli vuorossa koko laivan matkustajille pakollinen pelastautumisharjoitus. Jokaisen piti mennä omalle pelastautumisasemalleen. Otto sai jo laivaan noustessa ranteeseensa rannekkeen, johon oli merkitty mille pelastusasemalle hän kuluu. Tosi tilanteessa henkilökunta ohjaa lapset oikeille pelastusveneille ja vanhempien tarvitsee vain huolehtia, että itse päätyvät oikealle asemalleen.

Tutustumista laivaan

Laiva oli aivan valtava. Siis oikeasti.. Huh. Suomalaisena sitä kuvitteli, että onhan nämä laivat nähty, kun lapsesta asti on noilla risteilijöillä tullut seilattua Itämerta iskän luo Ruotsiin ja muutoinkin. Mutta joo. Tämä laiva oli ISO. Laivassa oli 15 kerrosta, useita uima-altaita, kiipeilyseinä, lenkkirata, kuntosali, luistinrata, koriskenttä, minigolf, lukuisia ravintoloita, leffateatteri jne. Otto ehti heti ensimmäisenä testaamaan uima-altaan, minä en vielä ja äiti raukka ei kipsinsä kanssa muutoinkaan päässyt. Keskityimme siis nauttimaan piña coladaa 😀 ja pelattiin minigolfia, koripalloa ja pingistä…

Illallista syötiin myöhemmin kantapaikaksi osoittuneessa Windjammer-ravintolassa. Ravintola oli perinteinen buffa toiminnoiltaa, mutta ruoan laatu ja monipuolisuus hakkaa ruotsinlaivojen tarjonnan mennen tullen.

Oma hytti-isäntä

Jokaisella hytillä oli oma hytti-isäntä. Tai kai emäntiäkin ehkä oli, ei vain sattunut minun silmiini meidän kerroksessa. Meidän hytti-isäntä oli nimeltään Antonio ja hän oli filippiineiltä. Antonio kävi esittäytymässä meille ja kertoi hytin toiminnallisuuksista. Lisävuode, jossa Otto nukkui, oli fiksusti sijoitettu kattoon meidän parivuoteen yläpuolelle. Näin se ei vienyt tilaa keneltäkään päiväaikaan. Ensimmäisenä iltana taivuimme kaikki aikaisin nukkumaan – yksinkertaisesti silmät eivät pysyneet pitkään auki.


RSS Reissaajan matkablogi

  • Helmi hemmottelun tarpeessa oleville 04.03.2013
    Voi että mikä ihana viikonloppu takana. Olo on erittäin levännyt ja rentoutunut, ja erittäin hemmoteltu. Uuuuuh.. iiiiiihhanaa Tällä kertaa en ollut missään Pohjois-Italiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Karibian risteilyllä vaan Kirkkonummella :). Luit oikein: Kirkkonummella. Kylpylähotelli Långvikissä viettämässä Långweekendiä. Miksei kukaan ole kertonut mulle a […]
  • Lomayhteenveto 03.04.2011
    Olipahan mahtava reissu! Jälleen kerran. Erilaista tässä oli se, että omat ennakkokuvani siitä, mitä risteily Karibialla on, romuttuivat jotakuinkin täysin. Minulla, kuten ilmeisesti melko monella muullakin on se käsitys, että A) risteilyt ovat ihan sikakalliita, B) niillä käy vain 75-vuotiaita amerikkalaismammoja, jotka raahaavat lierihattuisia miehiään sat […]