U.S. Neitsytsaaret, St. Thomas – day 7

Jälleen aurinko paistoi meille, kun saavuimme tällä kertaa Charlotte Amalien satamaan Yhdysvaltain neitsytsaarilla, St. Thomasilla. Päivän retkemme oli nimeltään Turtle Cove Sail & Snorkel Tour. Odotellessamme retken alkua tapasimme San Juanin satamassa tutustumaamme chicagolaiseen Joaniin. Joan oli hämmästellyt Oton valtavia pinkkejä crockseja… poika kun oli lainannut mummin isot croksit, kun omat olivat jääneet Suomeen. No nyt oli pojallekin saatu uudet kengät Arubalta, ei tarvinnut enää mummin suurissa kengissä kulkea. Tämä Joan miehineen oli hauskaa seuraa ja äitikin pääsi treenaamaan kielitaitoaan seurustelemalla pariskunnan kanssa sillä aikaa, kun men Oton kanssa olimme meressä.

Matkustimme purjeveneellä luonnonsuojelualueelle. Matka kesti noin 45 minuuttia. Saaren ympärillä vesi oli uskomattoman väristä. Ihan käsittämättömän kaunista. Siis oikeasti. Wau. Snorklailimme saaren edustalla, jossa ei ollut paljoa koralleja, mutta alue oli kuuluisa siitä, että kilpikonnat viihtyvät siellä. Näimmekin useita konnia. Jotain uutta siis minullekin, en ole ennen luonnonvaraisia kilpikonnia nähnyt.

Royal Caribbeanin retkillä turvallisuus on ykkösasia. Snorklaamaan ei pääse ilman kelluntaliivejä, tosi voi valita itse että puhaltaako niihin ilmaa vai ei.

Retken miehistö oli jälleen kerran ihan mahtavaa. Palveluasenne on kohdallaan. Meno oli rentoa  ja hauskaa. Ei mitään nipotusta. Rommi virtasi ja jokainen sai hirvittävän ruman pirattitatuoinnin – minkä otti ihan mielellään kaiken lisäksi :D.

Retken jälkeen käytiin vähän shoppailemassa maissa. Löysin myös edullisen nettikahvilan, joten me jumitimme Oton kanssa itsemme sinne. Laivallakin on netti, mutta siellä tunnin surffailu maksoi 35$ ja tuolla maissa se maksoi vain 5 $. Olut maistui kummasti meripäivän jälkeen. Testasimme mummin kanssa paikallista neitsytsaarten olutta, joka oli erittäin hyvää ja halpaa – pullo maksoi 2,5  $ eli 1,80 euroa.

Ilta meni osittain pakatessa. Matkalaukut piti pakata valmiiksi klo 23 mennessä ja nostaa hyttien ulkopuolelle odottamaan. Siitä henkilökunta sitten vei laukut satamaan odottamaan meitä. Ja koska oli viimeinen ilta laivalla, söimme erityisen hyvin ja hartaudella ja väänsimme itsemme sitten täydellä mahalla yöllä poreammeeseeen vielä nauttimaan Karibian kuumasta yöstä. Laiva lillui koko illan St. Thomasin edustalla ja jatkoi vasta yöllä matkaa takaisin kohti Puerto Ricoa.

Lisää kuvia St. Thomasilta voit katsoa tämän linkin kautta.

Dominica – day 6

Dominicalla lähdimme Oton kanssa kahdestaan retkelle, koska äiti joutui peruuttamaan oman osallistumisensa poikkimenneen käden vuoksi. Harmi, sillä Doris olisi takuuvarmasti pitänyt tämän päivän hurjasta menosta. Osallistuimme River Tubing & Emerald Pool Adventureen. Tämä retki oli ehdottamasti koko risteilyn paras retki.

Dominica on vehreä vuoristoinen saari, jossa sataa paljon. Saaren itäpuoli on yksi maailman sateisimmista paikoista. Dominica on itsenäinen valtio, se kuului aiemmin Isolle Britannialle, mutta itsenäistyi vuonna 1978. Maa oli selvästi kehittymättömättömin näistä missä pysähdyimme. Paikoitellen se muistutti filippiinejä tai jopa nepalia – kaunis, mutta köyhä maa.

Päivän retki oli, kuten jo mainitsin, aivan huippu! Ajoimme ensin bussilla kapeaa ja kuoppaista vuoristotietä ylös samalla kun opas lateli ulkomuistista faktoja Dominicasta. River Tubing oli sananmukaisesti koskenlaskua isolla renkaalla. Kaikille annettiin kypärät päähän ja kelluntaliivit päälle ja hypättiin isolla renkalla koskeen. Oton renkaassa oli pohjalauta, mutta minulla pylly osui karikoihin matkan varrella. Reitti oli tooooosi pitkä ja väliin mahtui useita koskipaikkoja. Ihan mahtavaa. Pysähdyttiin aina välillä odottaan, että koko porukka pysyy kasassa ja sitten taas jatkettiin matkaa. Meillä oli Oton kanssa ”korallikengät” jalassa, mikä olikin fiksua. Sen verran kivikkoinen joen pohja oli, että olisi ollut ikävää olla paljain varpain. Jotkut näyttivät pitävän lenkkarit jalassa. Mikä ettei, mutta on siinä ollut sitten kova kuivattaminen kengissä. Nämä uimakengät oli fiksu valinta.

Laskun jälkeen meidät ajettiin taukopaikkaan, jossa saimme jälleen rommia/limpparia ja pääsimme vessaan. Tauon jälkeen jatkoimme ylös sademetsään, jossa saimme omaan tahtiin kävellä viidakon keskellä olevalle lammelle. Meidän vauhdikkaalla kävelytyylillä matkaan kului 10 minuuttia, joillakin meni reilu vartti. Sademetsässä oli ihastuttava pieni vesiputous ja sen juurella emeraldin värinen puhdas ja kirkasvetinen lampi, jossa uimisen kerrotaan tuovan pitkää ikää ja terveyttä. Otto rakasti lampea. Olihan siellä mukavaa uida, kun vesi ei ollut suolaista, mutta koska olimme keskellä sademetsää, oli siellä melko pimeää ja minä olisin kaivannut hieman auringonvaloa lämmittämään – vilukissa kun olen 🙂

Laiva lähti Roseausta jo klo 15.30 kohti Neitsytsaaria, joten emme käyneet satamaa kauempana. Eikä oikein tehnyt mielikään, kun oli tottunut ”helppoihin” matkakohteisiin reissun aikana ja ei jaksanut kohdata kurjuutta ja köyhyyttä. Kauheaa edes tunnustaa tällaista, mutta näin sitä muuttuu kehitysmaamatkustajakin ympäristön avustuksella ”hienohelmaksi pakettimatkalaiseksi”. Sen sijaan siirryimme laivan uima-altaille kuuntelemaan jamaicalaista bandia ja uimaan ja nauttimaan virvokkeita.

Lisää kuvia Dominicalta voit katsoa tästä linkistä.

Päivä merellä – day 2

Heräsimme kaikki pirteinä joskus ennen klo 7 aamulla ja haisteltiin meri-ilmaa parvekkeelta. Minä aloitin urani lenkkeilijänä Karibialla. Kävin juoksemassa laivan kannella pienen lenkin. Näinhän se pitää aloittaa, aivan kuin lemmenlaivassa aikanaan 🙂

Aamupalalle mentiin illallispaikkaamme Windjammeriin. Aamupala oli aivan mahtava! Kaikkea mahdollista oli tarjolla kaurapuurosta muroihin, tuoreita hedelmiä, juustoja, munakasta, erilaisia leipiä ja pullia, leikkeleitä, you name it.. Mutta miksi ihmeessä kukaan söisi kaurapuuroa, kun kaikkea muuta ihanaa oli tarjolla.. Kahvikin oli ihan kelvollista.

Toisen risteilypäivän aikan ylitimme Karibianmeren ja matkasimme kohti Etelä-Amerikan rannikkoa. Olimme siis koko päivän merellä. Tämäkin oli meistä varsin osuva reittivalinta meille. Ei heti tarvinnut alkaa ”ryntäilemään” tutustumaan johonkin maakohteeseen vaan saimme ottaa ihan rauhallisesti laivaan tutustuen ja kansituoleilla maaten. Käytimmekin koko päivän laivaan tutustumiseen. Pelattiin suosikkipeliämme minigolfia, korista ja lentistä. Otto rullaluisteli rullaluisteluradalla, minä en uskaltanut kokeilla vaan tyydyin valokuvaamaan.

Koska oli ystävänpäivä oli laivalla paljon Valentine’s kamaa tarjolla. Ravintolat panivat parastaan ja kaupoista sai ostaa rekvisiittaa. Illalla olisi ollut myös matkan ensimmäinen formal dinner, mutta koska äiti oli sairaana emme valinneet istuvaa illallista vaan palasimme tuttuun Windjammeriin ja Island Grilliin. Koska melkein kaikki olivat pääruokasaleissa syömässä ja tarjoilijoilla oli paljon luppoaikaa, saimme erityisen hyvää palvelua Windjammerissa. Laivalla on muuten erityisen helppoa noudattaa karppaajan ruokavaliota – on niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla, että edes kaikkea ei ehdi testaamaan.

Laivalla jaetaan joka ilta hytteihin seuraavan päivän ”Daily planner”, jossa kerrotaan tulevan päivän ohjelma. Laivalla tapahtuu koko ajan hirvittävän paljon. On tietovisoja, showesityksiä, erilaisia kursseja niin ruoanlaitosta kuin liikuntaryhmiä ym. Meillä suuri osa jäi koettavaksi seuraavalle risteilylle. Ei yksinkertaisesti ennättänyt. Daily plannerissa myös kerrottiin pukukoodit kyseisen päivän illallisille, säätiedotus, vinkkejä maihinnousun kohteeseen, siinä oli päivän tarjouksia ym. ym. Viimeisen päälle ajateltua kaikki. Helppoa olla turistina – valmiiksi pureskeltua mutta ei kuitenkaan pakkosyötettyä. Voi valita mihin osallistuu tai osallistuuko yhtään mihinkään.

Tämän linkin takana lisää kuvia laivalta.

Risteily alkaa – day 1

Lähdimme joskus vähän ennen kahta taksilla hotellilta kohti Pan Americanin laituria, josta Royal Caribbeanin laivat lähtevät. Taksimatka maksoi tippien kanssa 30 $. Satamassa kaikki oli organisoitu kuin Saksassa konsanaan. Jono kulki ulkona katoksen alla, tai itse asiassa jonoja oli kaksi. Ensin jonotettiin paikkaan, jossa luovutettiin matkalaukut kuljetettaviksi laivaan. Itse ei tarvitse viedä kuin käsimatkatavara – tai ei sitäkään tarvitse itse viedä jos ei halua. Suositeltavaa on kuitenkin ottaa jotain vaihtovaatetta tm. mitä illalla voi tarvita. Laukut toimitettiin hytin ovelle vasta myöhemmin illalla. Jonotettaessa jaettiin matkalaukkuihin tagit, joihin kirjoitettiin hyttinumero ja nimi. Lisäksi siinä odottaessa täytettin terveystutkimuslaput, joissa kyseltiin erinäisiä kysymyksiä viimeaikaisesta terveydentilasta ym.

Laukkudropin jälkeen oli passi- ja lipputarkastus sekä käsimatkatavaran läpivalaisu. Alkoholiahan laivoille ei saa viedä, joten viimeistään tässä vaiheessa ne poimitaan pois matkatavaroista. Ne saa toki takaisin sitten ennen paluuta lähtösatamaan.  Tämän jälkeen oli vuorossa check-inn sukunimen mukaan jaetuissa tiskeissä. Ei ollut minkäänlaisia jonoja. Saatiin hyttikortit ja päästiin alkamaan varsinainen risteily. Hyttikortteihin oli merkitty valmiiksi illallissalin nimi, johon olin bookannut meille illallisia etukäteen. Kortissa oli myös merkintä pelastusveneen numero sekä tieto siitä, että olin ostanut Coca-Cola-paketin ennakkoon – eli rajattomasti limuja – sekä saimme termosmukit limuja varten Oton kanssa.

Laivaan mennessä oli vielä kertaallen matkatavaroiden läpivalaisu – sekä tietysti se pakollinen valokuvaus.. Meidän hytti 7610 oli suht keskellä laivaa, enemmän peräpäässä kuitenkin. Hytin pystyi itse valitsemaan, kun teki risteilyvarauksen. Meidän hytti oli laivan menosuuntaan vasemmalla puolella eli paapuurissa. Valinta oli hyvä, sillä lähes kaikissa satamissa maihinnousu tapahtui siltä puolen ja oli mielenkiintoista seurata elämää maissa omalta parvekkeelta.

Olin tilannut etukäteen hyttiin alkoholitonta kuohuviiniä, jotta Ottokin voisi sitä nauttia, sekä pullon valkoviiniä ja suklaakakun. Viini ja kuohari oli jo valmiina ja kakku tuotiin jonkin ajan kuluttua. Oli sitä mukava sitten istuskella parvekkeella, katsella muiden laivaannousua ja nauttia kakkua kera kuohuviinin 🙂

Pelastusharjoitus kaikille matkustajille

Kello 18 oli vuorossa koko laivan matkustajille pakollinen pelastautumisharjoitus. Jokaisen piti mennä omalle pelastautumisasemalleen. Otto sai jo laivaan noustessa ranteeseensa rannekkeen, johon oli merkitty mille pelastusasemalle hän kuluu. Tosi tilanteessa henkilökunta ohjaa lapset oikeille pelastusveneille ja vanhempien tarvitsee vain huolehtia, että itse päätyvät oikealle asemalleen.

Tutustumista laivaan

Laiva oli aivan valtava. Siis oikeasti.. Huh. Suomalaisena sitä kuvitteli, että onhan nämä laivat nähty, kun lapsesta asti on noilla risteilijöillä tullut seilattua Itämerta iskän luo Ruotsiin ja muutoinkin. Mutta joo. Tämä laiva oli ISO. Laivassa oli 15 kerrosta, useita uima-altaita, kiipeilyseinä, lenkkirata, kuntosali, luistinrata, koriskenttä, minigolf, lukuisia ravintoloita, leffateatteri jne. Otto ehti heti ensimmäisenä testaamaan uima-altaan, minä en vielä ja äiti raukka ei kipsinsä kanssa muutoinkaan päässyt. Keskityimme siis nauttimaan piña coladaa 😀 ja pelattiin minigolfia, koripalloa ja pingistä…

Illallista syötiin myöhemmin kantapaikaksi osoittuneessa Windjammer-ravintolassa. Ravintola oli perinteinen buffa toiminnoiltaa, mutta ruoan laatu ja monipuolisuus hakkaa ruotsinlaivojen tarjonnan mennen tullen.

Oma hytti-isäntä

Jokaisella hytillä oli oma hytti-isäntä. Tai kai emäntiäkin ehkä oli, ei vain sattunut minun silmiini meidän kerroksessa. Meidän hytti-isäntä oli nimeltään Antonio ja hän oli filippiineiltä. Antonio kävi esittäytymässä meille ja kertoi hytin toiminnallisuuksista. Lisävuode, jossa Otto nukkui, oli fiksusti sijoitettu kattoon meidän parivuoteen yläpuolelle. Näin se ei vienyt tilaa keneltäkään päiväaikaan. Ensimmäisenä iltana taivuimme kaikki aikaisin nukkumaan – yksinkertaisesti silmät eivät pysyneet pitkään auki.