Matka Japanista Koreaan

Lauttayhteys Beetlen pikalaivalla Fukuokasta Busaniin toimi kuin junan vessa. Niin kuin kaikki muukin jotakuinkin on talla reissulla toiminut. Matka kesti kolmisen tuntia ja kyyti oli tasaista vaikka turvaohjeissa varoitettiinkin, etta saattaa tulla akkikoukkauksia, jos vaistetaan valaita tai muita sellaisia meren elavia.. ei sattunut meidan matkallemme onneksi. 

Aamulla osasimme Hakatan turistineuvonnan tyton ohjeiden mukaisesti ottaa bussin 88 Gionin asemalta suoraan satamaan. Ei tarvinnut ensin menna rinkkojen kanssa asemalle ja ottaa sielta sitten bussia. Napparaa.

Japanissa (tai ainakin Kyushun saaren kokemuksen perusteella) busseissa noustaan sisaan keskiovesta, otetaan lipuke sellaisesta oranssista masiinasta ja pois lahtiessa maksetaan kuljettajalle lipun kertoma summa, joka riippuu matkan pituudesta. Nytpahan tiedan tamankin…

Fukuokan laivaterminaalissa tuli pienena yllatyksena, etta meidan piti maksaa viela 1000 jenia per nena jotain matkustajaveroa ja sen lisaksi 500 jenia terminaalin kayttomaksua. Hmmm.. rahastuksen makua. Mutta pienena korvauksena saimme jostain syysta juomalipukkeet matkan ajalle. Hip hei. Kaikki eivat sellaista nayttaneet saavan. Olisiko ollut joku bonus, kun ostin liput ennakkoon netista. Tai jotain..

Saapuminen Busaniin

Busanissa laivaterminaalista saimme jalleen kartan ilmaiseksi ja tytto neuvoi viittomakielella mistapain loytyy lahin metropysakki. Englantia ei taalla (ei Koreassa eika Japanissa) ole puhunut juuri kukaan paria sanaa enempaa, yleensa ei yhtaan. Lahinna olemme olleet iloisia edes niista muutamista englanninkielisista kylteista, joita on silmiimme sattunut. Monessa paikassa opastus on ollut vain japaniksi/koreaksi/kiinaksi..

Busanin metroverkosto oli yhta selkea kuin Fukuokakin. Automaatista sai myos katevasti ostettua paivan matkakortin, jonka mekin otimme. Saastaa melkoiselta sahellykselta noissa lippuautomaateissa.

Majoitus Hilton Motellissa

Olin etukateen katsonut sopivan majapaikan yhden amerikkalaisen pariskunnan pitamasta blogista, mutta emme kertakaikkiaan loytaneet kyseista motellia. Ei sitten millaan. Vaikka bloggaaja olikin antanut mielestaan selkeat ohjeet. Ohjeet olivat myos Lonely Planetin matkaopaskirjassa, mutta senkaan perusteella emme ko. paikkaa loytaneet. Ja koska kukaan ei puhunut englantia, eika tunnistanut ko. motellia paatimme sitten vain valita jonkin muun paikan.

Hiltoniinhan sita piti sitten tietysti majoittua. Paikkaa ei tosin pida sekoittaa hotelliversioon vaan tama oli ns. love motel, nimeltaan Hilton. Taalla Koreassa tuntuu olevan hurjasta naita ”lemmen pesia”, paikkoja joihin naimattomat korealaiset tulevat viettamaan yon tai muutaman tunnin.. Huomaamattomasti sen kylla tekivat, silla me emme kylla mihinkaan lieveilmioihin tormanneet.

Meidan Hilton motelli oli aivan aarettoman siisti, huone iso ja tilava. Huoneessa oli valtavan suuri taulutelevisio (villi veikkaus etta joku 42″…), dvd/videot,  poreamme, kaikki mahdolliset ja mahdottomat toilettitarvikkeet kuten hiusgeelia, shampoot, vanupuikot…, vesiautomaatti, josta sai seka kuumaa etta kylmaa vetta, lattialammitys jne. Ja hintaa vaatimattomat 35 000 wonia eli noin parikymmenta euroa yolta. Suosittelen!

Motellin joka kerroksen aulasta olisi voinut lainata epailyttavia videoita, mutta meilla ei aidin kanssa niille kahdestaan ollut kayttoa… 😉

Taman Hiltonin loydat seuraavasti: metrolla Yeonsan dongin asemalle, exit 5. Kavele vinosti oikealle apteekin suuntaan, kaanny seuraavasta risteyksesta Family Martin kohdalta oikealle. Motelli on vasemmalla puolella ehka vajaan sadan metrin paassa mutkan jalkeen. Juuri motellia ennen on pari kalaravintolaa ja jokunen yokerho.

Japanissa苧Ｏあ

Apua! Tama kone muuttaa automaattisesti teksteja noille merkeille ja olen ihan pihalla… HELP.

On siis paasty ehjina ja turvallisesti Japaniin asti.

Lento Helsingista Souliin kesti vain 8 tuntia ja 10 minuuttia. Sielta otettiin sitten jatkolento muutaman tunnin odottelun jalkeen Fukuokaan Japaniin. Oli todella viisas paatos lentaa suoraan Soulista tanne Japaniin, vaihtoehtona oli myos matkata Soulista junalla Busaniin, josta lautalla yli Fukuokaan. Oltiin nimittain aivan puhki aikaerosta Doriksen kanssa, kun paastiin tanne perille. Taalla kello on 7 tuntia enemman kuin meilla siella kotona.

Soulissa oli pirtea -7C, mutta kun paastiin tanne Japanin puolelle keli muuttui kerrasta noin nollan tienoille ja hurjaan rantasateeseen. En muista koskaan olleeni yhta kovassa myrakassa. Taivaan taydelta tuli jalkaratteja.

Ilmeisesti taalla on normaalisti hieman lampimampaa, koska ulkona pelargoniat ja orvokit kukkivat ja appelsiinipuissa on hedelmat.

Hakata JBB hotel

Majapaikkamme sijaitsee Gionin kaupunginosassa, lahella seka Hakatan asemaa etta kaupallista keskustaa. Majapaikkamme Hakata JBB hotellissa on oikein asiallinen. Ensimmaisena iltana emme osanneet asentaa lammitinlaitetta oikein (siis vaikka meilla oli selkeat japaninkieliset kayttoohjeet…) ja olimme saaneet masiinan toimimaan ilmakostuttimena. Nooh, aamulla oli sitten jaatavan viileaa, mutta raikkaan kosteaa.. Jihaa.

Respan ihanalta tadilta saimme hienot englanninkieliset kayttoohjeet ja nyt huonelampo on pysynyt mukavavassa 26 ja nyt huonelampo on pysynyt mukavavassa 26 asteessa. Huone itsessaan on todella pieni， mutta siella on kaikki tarvittava. On vedenkeitin,jaakaappi, kimonot, vessatossut, hammasharjat ym. mita ihminen nyt voi matkallaan tarvita. Alakerran aulassa tarjoillaan ilmaiseksi vihreaa teeta ja kahvia.

Respan tati etsi meille myos oma-aloitteisesti ohjeet, kuinka loydamme lahikaupunkiin testaamaan paikallinen kylpyla. Hypattiin eilen junaan ja ajettiin Tenjinista Futsukaichiin (330 jenia suuntaansa), jossa jonkimoisen kavelymatkan paasta loysimme tiemme paikalliseen onseniin, eli kuumaan lahteeseen.

Gozen-ya onsen

Kaytiin taalla Gozen-ya onsenissa polskimassa paikallisten mummojen kanssa. Sisaanpaasy oli 200 jenia eli vahan alle 2 euroa. Paikallinen terasmummo opasti meille hyva ettei kadesta pitaen kuinka kylpylassa kayttaydytaan, etta missa pestaan mikakin kohta kropasta. Vesi altaassa oli noin 40 asteista ja olo oli jalkikateen kuin olisi saunassa kaynyt. Ihanaa.

Onsenin aulassa testattiin viela mielenkiintoinen jalkahierontaharveli. 100 jenia sisaan masiinaan ja kone tekee sulle automaattisen akupainelun. Hammentava, mutta niin ihana kokemus.

Toinen hammentava kokemus oli paluumatkalla onsenista　Futsukaichin juna-asemalle, kun pistaydyimme paikallisessa konditoriassa. Myyjia oli ehka 20 ja jokainen toivotti jokaiselle asiakkaalle yhteen aaneen japaniksi jotain kohteliaisuuksia. Hih. Kunpa olisi kehdannut videoida.

Illan pimetessa matkattiin sitten Fukuokaa metrolla. Metroverkosto on selkea ja todella helppo kayttaa. Vaikka Doris olikin ihan eksyksissa koko ajan.. Paivalippu metroon maksaa 600 jenia ja se kay tosiaan vain metrossa. Mitaan yhtenaista paikallisliikenteen lippua taalla ei ole.

Fukuoka Tower ja sen ihmeellinen wc

Kohteista hauskin oli ehka Fukuoka Tower. 234 metria korkea torni,  jossa on nakoalatasanne jossain reilussa sadassa metrissa. Torni itsessaan ei ole niinkaan hauska vaan ne vessat siella tornin aulassa. Huisaa japanilaista teknologiaa jalleen! Ponton istuin oli lammitetty (taalla on siis kylma ja tuntuu ihanalle istua kuumalla renkaalla), istunnon ajaksi sai laittaa veden solinaa kuulumaan taustahalyksi. Kun olet tehnyt asiasi voit huuhdella takapuolesi kolmella eri suihkulla, jos oli isompi hata niin isompi su ihku ja pienempi pienempaa varten ja viela erikseen oikein lammin suihku. Ja sen jalkeen tietysti kuivaus. Tuuli puhisi pontossa kuin Saharan lammin honkays. Testasin siis tietenkin moiset nappulat :D.

Tanaan on ajeltu Green Busilla ympari nahtavyyksia. Paivalippu maksaa 700 jenia ja silla voi ajella juuri niin kauan kuin huvittaa. Hypata pois kun on kiinnostava kohde ja nousta taas kyytiin uudestaan.

Nettiyhteys loytyi eraan hotellin aulasta ja tama toimii kolikkosysteemilla 100 jenia/10 minuuttia. Taydentelen tata kirjoitusta sitten joskus myohemmin, silla aika alkaa loppua talta eraa. Huomenna lautta vie meidat takaisin Etela-Koreaan, jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Palaamme asiaan jalleen sopivan tilaisuuden tullen.  

利否　じゃまいじゃ

Tervetuloa lukemaan matkablogiamme!

Onko Koreassa koreaa tai nipotetaanko  Nipponissa? Siitä aiomme ottaa selvää hyvin pian. Tämän blogin sisältö tulee luultavasti olemaan hyvin käytännön matkailuun painottunut. Mikä toimi missäkin, mistä tiedoista oli meille hyötyä, näimmekö jotain tosi jännää tai oliko joku paikka aivan ”vantaa” (kaikella rakkaudella vantaalaisia naapureitamme kohtaan).

Lento Souliin lähtee noin neljän tunnin kuluttua ja olen juuri saanut kassit pakattua. Ei tarvinnut edes panikoida.

Sitä en sitten tiedä onko rinkassa oikeanlaisia tavaroita vai aivan väärät vermeet. En ole ennen reppureissannut talvisissa olosuhteissa. Islantia ei oteta lukuun, koska siellä meillä oli vuokra-auto käytössä koko matkan ajan. Nyt pitää itse jaksaa kantaa sen minkä mukaansa ottaa. On ollut haasteellista miettiä, mitä reppuun pakkaa, koska odotettavissa olevat lämpötilat ovat noin -15 C ja +12 C väliltä… Hmm. 

Matkalle lähdemme tällä erää kokoonpanossa minä ja Doris. Lennämme tänään Finskin suoralla lennolla Souliin, josta meillä pitäisi olla Korean Airin jatkoyhteys Fukuokaan, Japaniin vielä saman päivän aikana. Japanissa meidän pitäisi olla huomenna iltapäivällä Japanin aikaa, jos kaikki menee hyvin.

Japanissa olemme rajoitetusta ajasta johtuen vain Kyushun saarella, siis siellä ihan lounaisessa Japanissa. Katsotaan mitä siellä sitten keksitään ja ehditään. Ensi viikon alkupuolella matkaamme sitten lautalla meren yli takaisin Etelä-Korean puolelle Busaniin. Olen buukannut ja ostanut etukäteen liput netistä, mutta olen vielä skeptinen sen suhteen, onko kaikki kunnossa.

Koreassa toivomme pääsevämme tsekkaamaan jonkin laskettelukeskuksen, joita siellä tuntuu olevan lukuisia. Tämä oli yllättävää tietoa ainakin minulle, ennen kuin olin perehtynyt enemmän Koreaan. Muutoinkin maa tuntuu tosi kiinnostavalle ainakin näin etukäteen. Saas nähdä mitkä ovat tunnelmat sitten jälkikäteen. Ehkä on ihan hyvä, että meillä ei ole mitään suuria odotuksia minkään suhteen – voi sitten yllättyä positiivisesti matkan varrella.

En ole aivan varma onnistuvatko kuvien päivitykset tänne reissun päältä, mutta yritän lisäillä sitten jälkikäteen siinä tapauksessa.

Vi hörs och ses, me lähdemme nyt kohti nousevan auringon maata!