Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki

Viikko alkoi meidän osalta varsin turistimaisissa tunnelmissa.

Aamupalan jälkeen otettiin taksi Tiananmenin aukiolle. Matka aukiolle hotellilta oli vain reilu kilometri, mutta ajateltiin säästää koipiamme loppupäivän kävelyille. Viisas ratkaisu. Päivästä tuli jälleen kuuma. Aurinko porotti välillä pilvien lomasta ja lämpötila kohosi 35 asteeseen. Muistettiin jopa pakata sateenvarjot mukaan päivän retkivarustukseen – ei sillä, että olisi satanut vaan että pääsi auringolta suojaan varjon alle. When in China do as the Chinese do.

Suotta ei toria sanota maailman suurimmaksi toriksi. Väittävät että aukiolle mahtuu miljoona ihmistä kerrallaan seisomaan. En epäile. Itse asiassa torilla oli harvinaisen mukavaa olla. Ei ollu yhtään pulua eikä lokkia! Ja päinvastoin kuin muualla Pekingissä (tai Helsingin kauppatorilla) kukaan ei töninyt tai ollut ihan iholla kiinni. Oli kerrankin tilaa suomalaisen reviiriajattelunkin mukaan. Ihanaa.

Olisin halunnut käydä pällistelemässä Maon balsamoitua ruumista, mutta mausoleumi on kiinni maanantaisin. Enkä tiedä kuinka tervejärkistä on käydä tuijottamassa jonkun toisen kuollutta ruumista.. not very.. mutta olisihan se pitänyt nähdä. Kuolleiden sijaan tyydyimme ihmettelemään Maon valtavaa kuvaa Taivaallisen rauhan portin ylälaidassa. Komia kuva.

Taivaallisen rauhan aukion ja Kielletyn kaupungin välissä kulkee Pekingin pääkatu, jonka nimi vaihtuu sen mukaan missä kohti katua olet. Tie on ihan älyttömän leveä ja sen ylitystä ei kannata edes ajatella. Kiinassa autoilijat eivät todellakaan väistä jalankulkijoita. Parempi suosiolla käyttää erillisiä teiden alitustunneleita.

Kielletyn kaupungin puolella rauhasta ja tilasta ei ollut tietoakaan. Jonotin meille pääsylippuja (60 yuania per nenä) reilun puolituntia paahtavassa helteessä tuhansien kiinalaisten ja turistien kanssa. Kannatti jonottaa. Alue oli valtava ja herätti luultavasti muutaman uinuvan synapsiyhteyden aivoissani. Pisti miettimään, että miten ihmeessä tällaista on pystytty rakentamaan silloin 1400-luvulla. Alue oli aikanaan kielletty muilta kuin ylimystöltä ja se oli tuolloin myös Ming- ja Qing-dynastioiden keisarien asuinpaikka.

Sanotaan, että Kielletyssä kaupungissa on 800 rakennusta ja niissä 9999 huonetta. Koska Jumalalla on taivaassa 10 000 huonetta ja keisarilla ei voinut olla enempää kuin Jumalalla, siksi tuo 9999. Palatsialue on noin kilometrin pitkä ja lähes yhtä leveä. Näkemistä olisi riittänyt varmasti useammaksikin päiväksi. Me kuljimme itälaidan seinänvierustoja pitkin ihan vain välttääksemme suurimmat ihmisjoukot ja pysyäksemme edes osan päivästä varjossa muurien suojassa. Käytiin myös ihmettelemässä palatsin aarteita, kultaisia teekuppeja ja isoja jadepatsaita. Jollain on ollut aikanaan fyrkkaa…

Kielletyn kaupungin pohjoisportilta otettiin taksi Qianhain puistoon, joka on osa ”Shicha Hain perinnemaisema turistialuetta”, ja sijaitsee kuuluisamman Beihai Parkin pohjoispuolella. Qianhain järven rannalla on lukuisia ravintoloita, joista yhteen mekin istahdimme syömään pitkän päivän päätteeksi. Otto sai pitkästä aikaa kaipaamaansa länsimaista ruokaa ja minäkin söin pizzan – täytteenä tosin Pekingin ankkaa :). Ravintola-alue oli varsin viehättävällä paikalla, lootukset kukkivat aivan ravintolan terassin edustalla. Mahtavaa.

 

 

 

 

 

Illallisen jälkeen käveltiin vielä eteläisen Beihai-puiston halki ja nautittiin upeista maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta järven rannalla. Jälleen lootukset kukkivat ja veneet lipuivat järvellä. Olisi melkein itsekin tehnyt mieli vuokrata polku- tai sähkövene ja lillua hetki järvellä.