Loistava paiva kelin suhteen. Tahan asti on ollut sateista koko ajan. Tanaan paistoi aurinko. Ihanaa! Ja lammintakin oli varmasti toistakymmenta astetta.
Ajoimme aamulla metrolla Beomeosan metroasemalle, josta (noin 200 metria ylamakeen exit 5:lta on bussiasema) otimme bussin nro 90 Beomeosan temppelialueelle.
Beomeosan temppeli
Temppelialue oli varsin vaikuttava. Perustettu joskus noin vuonna 678, mutta alkuperaisrakennukset olivat tuhoutuneet erinaisissa sodissa. Nama rakennukset olivat uudisrakennettuja, osa jo 1600-luvulla, osa vasta myohemmin.
Alueella oli useita hienoja rakennuksia, mutta tutustuimme niihin varsin pintapuolisesti, silla meilla oli paivan ohjelmassa vaellus luonnonpuistossa.
Geumjeong Mountain
Beobeosan temppilalueen vasemmalta puolelta lahtee nousemaan vaellusreitti ylos vuoristoon ja Geumgang Parkiin.
Nousua riitti, ja riitti, ja riitti, ja riitti… tuli ihan Nepalin reissu mieleen. Portaita riitti kivuttavaksi parin kilometrin verran. Tai taisi olla 2,5 km, jos oikein muistan opastekyltin tekstin. Doris-parka ei varmaan ihan ymmartanyt mihin olen hanta viemassa… 🙂 Nooh, onneksi maisemat ylhaalla oliva huikeat.
Pitka nousu temppelialueelta toi meidat puiston pohjoisportille. Korealaiset olivat varustautuneet selvasti meita paremmin: monilla oli mukanaan termospullot ja kunnon evaat ja ihmiset nauttivat auringon paisteesta ja upeista maisemista evaita nauttien.
Tuolta pohjoisportilta aloitimme sitten varsinaisen vaelluksen, joka kokonaismitaltaan nousut ym. sivujuonteen mukaanottaen oli ehka noin 15 km. Ei siis ihan kevyt homma.
Reitti seurasi Geumjongin linnoitusta – tai meista se naytti lahinna pienoiskoossa olevalta Kiinan muurilta. Reitti oli melko hyvin opastettu, kyltteja oli siella taalla, tosin osa niista oli vain koreaksi, joten oli hyva, etta meilla oli myos koreankieliset opasmerkinnat mukana. Maasto oli vaihtelevaa, jonkin verran tiukkoja nousuja ja laskuja, osittain polut kulkivat vuoren harjannetta pitkin. Maisemat olivat joka tapauksessa aivan mielettomat.
Reitin korkein kohta taisi olla jossain non 850 metrissa ja nakymat avautuivat yli koko Busanin aina merelle asti. Matkalla yksi kolmen korealaismiehen joukko jututti meita noin kymmenen sanan englannin varastollaan, mutta kavi selvaksi, etta miehet tiesivat oleellisimman Suomesta. ”Aaaa, Finland… Santa Claus!”
Bongasimme matkalla myos jonkin sortin kauriselaimen, meikalaista valkohantapeuraa pienempi kuitenkin. Mika lie ollut. Melko harvinaista kuitenkin on taalla nahda mitaan oravaa suurempaa, joten olimme tyytyvaisia paivan villielainbongaussaldoon.
Reitti oli selkea aina itaiselle portille asti, mutta siita eteenpain, kun yritimme loytaa tien etelaiselle portille ja kabiinihissille, joka toisi meidat alas, oli reitti hieman epaselva. Ensin oli kyltti etta Cable Car 1500 metria tuohon suuntaan. No kun sinne paasimme oli uusi kyltti: cable car 900 metria, ja sitten taas uusi.. cable car 1,1 km… jne. Tata oli vaikka kuinka pitkalle. Kavelimme varmasti viitisen kilometria aina kyltilta seuraavalle, kunnes viimein paasimme aivan loppupoikkipuhki sinne kabiinille asti. Ja lopulta alas Oncheonjangin kaupunginosaan.
Nocheonjoktang-kylpyla
Edellisella mystisella kylpylakeikallamme sinne Aasian suurimpaan kylpylaan olin bongannut toisen kylpylan ihan em. vieresta. Ajattelimme sinne liottamaan vasyneita jalkojamme vaelluksen paatteeksi.
Kylpylan edessa oli mahtava korealainen keksinto (tai ehka naita on muuallakin..): ilmanpaineletku, jolla sai puhallettua vaelluskengat puhtaiksi punaisesta tomusta ja polysta! Siis se sellainen, jolla kotimaassa taytetaan autonrenkaat. Bueno!
Kylpyla oli puolet halvempi kuin se eilinen paikka, hinta oli vain 4500 wonia hengelta. Paikkakaan ei ollut yhta hulppea kuin se HurshinChung, mutta oikein mahtava paikka tamakin. Taalla ei ollut kuin vain naita tavallisempia kuumia ja kylmia ja poreilevia altaita, mutta eikohan meidan jasmiininkukkakylpyannokset riita jo talle viikolle. Eihan sita voi mahdottomia enaa kaunistua tasta.
Reissublogi 
0 Kommentit to “Vaellus vuorilla”